Huovutettu laukku

Takana kolme päivää huovutusta. Kassin päätin tehdä.

Ensin leikataan kuplamuovista kaava ja levitetään ristikkäin vino pino huopaa tasolle kaavan päälle. Keskiosa kastellaan lämpimällä saippuavedellä.

Kaava siirretään tason päälle.

Reunat taitellaan kuplamuovikaavan päälle saumoiksi. Päälle levitetään lisää villaa, kastellaan ja ryhdytään huovuttamaan. 

Kun saumat tarttuvat kiinni, leikataan yläosaan kassille suu ja kahvat. Kassin sisälle laitetaan muotti. Tässä tapauksessa muotiksi päätyi paketiksi kääritty telttapatja.

Aika monen hikisen tunnin jälkeen kassi alkaa pikkuhiljaa lähestyä esikuvaansa.

Kahva tuotti pientä päänvaivaa. Lopulta päädyin turvautumaan karhunlankaan. Tämän sitten päällystin ensin neulahuovuttamalla ja sen jälkeen märkähuovuttamalla.

Koristelua ensin neulahuovuttamalla ja sitten taas läträämään veden kanssa.

Lopuksi vielä ompelin kuvion reunaan heijastinnauhaa, mikä ei tässä auringonpaisteessa juurikaan kyllä näy. Tässä on hyvä avantouintikamppeita kuskata, lämpimässä laukussa. Ei tule tossuille ja uimapuvulle kylmä uinnin jälkeen.

VETOKETJU-HUOPAKORU

Olen ihaillut  Odile Govan vetoketju-huopatöitä (mm. täältä: http://woollyfabulous.com/) ja pitkään miettinyt, että kuinka ne tehdään. Pinterestistä löysin ohjeen, jossa neuvotaan leikkaamaan vetoketjusta kangasosa pois ja liimaamaan metalliosa kuumaliimalla huopa-alustalle. 

Illalla myöhään innostuin kokeilemaan. Onneksi kaikki tarvittava löytyi kotoa: kaivoin villavarastostani palan huovutettua levyä ja ja huovutusvillaa, sekä vetoketjuvarastostani vanhan metallivetoketjun. 

Leikkasin ja liimasin vetoketjun kiinni huopalevyyn. Vetoketju oli yllättävän jäykkää, siis kun vertaan Wolly fabulousin sivujen töihin (ja vetoketjuihin). Siellä on vaikka minkälaisia kiemuroita ja koukeroita ja linnun teräviä nokkia. 

Kuumaliiman kanssa liimaaminen on myös aikamoista läträämistä. En tiedä onko oma liimapistoolini jotenkin huono, mutta liimaa tulle jatkuvalla syötöllä silloin kun se on kuumaa ja siksipä liimaa sotkeentuu väkisin vähän joka paikkaan.

Yläkoukerot ompelin muutamalla pistolla kiinni.

Mietin että pidättäydynkö näinkin yksinkertaisessa, mutta sitten oli kokeiltava ne mun pakolliset helmikoristelut.

Näin päin katsottuna tästä tulee mieleen tursas tai joku muu merenelävä....

..ja näin päin taas porsas 

...onko näin vähän neutraalimpi, vai tuleeko tästäkin jotain mielleyhtymiä?

Himmeli

Vintiltä löytyi pitkän saksan harjoituskirja yo-kirjoituksia varten. Oli käytössä keväällä 1975. Miksihän olen sen säilyttänyt? No, siinä oli hyvä fontti ja paperi tarpeeksi valkoista. Muistelin myös saksan tunteja ja opettajia, jotka olivat kyllä varsinaisia Persoonia. Otin kirjan uusiokäyttöön.

Tilkkuleikkuri ja -alusta olivat taas hyödylliset. Äiti osti ne joskus 1990-luvun puolivälissä. Ovat muutoinkin olleet kovassa käytössä.

Yli 400 palaa, 4 x 5 cm.

Paloista rullattiin sukkapuikon ja liiman avulla yhtä monta rullaa. Etusormet ja peukalot olivat aika helliä ankaran rullauksen jälkeen.

Ja sitten aletaan tekemään himmeliä. On ihan oikeasti mukavaa tehdä himmeli kestävistä paperirullista. Olki tuntuikin aika hauraalle paperin jälkeen.

Yllättävää, mutta osasin hahmottaa teko-ohjeen tekemisen edistyessä. Lankaa meni vallan paljon ja aina, jos oli väärässä paikassa langan kanssa, pystyi pujottautumaan oikeaan kohtaan...

Idea ja ohje tähän himmeliin löytyi Eija Kosken Himmeli-kirjasta, jossa on muitakin kauniita himmeli-malleja. Moderni pyöreä paperi-himmeli on niin kaunis, että seuraavaksi aion tehdä samanlaisen suuremman. Siinä paperirullien pituus on ehkä 7-8 cm. Ja ehkä rullat ovat kokovalkoisia.

Nunohuovutusta

Valkoinen silkkihuivi ja merinovillaa

Levitetään tasolle silkkihuivia isompi pala kulpamuovia. Kuplamuovin päälle huivi. Ja sittenpä vaan villoja huivin päälle asettelemaan. 

Useita tunteja asettelussa taisi vierähtää, mutta valmista lopulta tuli. Lopultakin itse huovutus pääsee alkamaan. Tulikuumaa vettä huiville maltillisesti ja koko sommitelma rullalle pyöreän puutangon ympärille. Pyyhe vielä rullan ympärille lämmikkeeksi ja alkaa armoton rullailu.

Jostain syytä tumma punainen ei suostunut tarttumaan silkkiin, joten sitä piti sitten vielä käsin hieromalla huovutella kiinni. Melkeinpä päivä tässä kaikessa meni, mutta tulihan siitä sitten valmistakin lopulta.

Aika kiehtovaa puuhaa. Seuraavaksi täytynee kokeilla sideharsoa silkin sijaan.

TAKOMASSA

Olimme käsityöporukkamme kanssa takomassa eräänä syksyisenä lauantaina Toivolan vanhalla pihalla sijaitseavasssa Manalan pajassa (http://www.manalanpaja.com/). 

Opettajana meillä oli Manalan pajan seppä Markus Ahola, sekä hänen apurinaan nuori työharjoittelija Petäjäveden käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta.

Aluksi mietimme, mitä itse kukin haluaa tehdä ja minkä vahvuista rautatankoa tekemiseen tarvitaan. Aikani pohdittuani päätin tehdä oveen hakasen eli säpin. Ovea säpille ei vielä ole, mutta eiköhän sekin asia järjesty aikanaan.

Aluksi rautaa kummennettaessa tuijotin liekkeihin liian intensiivisesti ja tuntui, että tuli poltti reikiä silmiin. Yritin opetella katsomaan poispäin, vaikka tuleen tuijottaminen oli kiehtovaa ja silmät meinasivatkin koko ajan karata liekkeihin!.

       Rauta on todellakin taottava kun se on kuumaa!

Nyt sitten tarvitaan ovi. Pitääköhän mun tehdä se itse, vai tekiksköhän sen joku muu??

Helena teki sinappituubinpuristimen joulupöytään.

Takominen oli fyysisesti raskasta, mutta tosi mukavaa! Heti seuraavan tilaisuuden tullen olen taas valmis tarttumaan rautatankoon ja vasaraan.

VÄRJÄILYJÄ

Olin nyt syksyllä värjäyskurssilla. Oli tosi kivaa ja inspiroivaa. Kokeilimme jätevärjäystä: alunalla puretetut langat muovipussiin ja joukkoon esim. kelta- ja punasipulin kuoria. Kokeilimme laittaa joihinkin pusseihin myös krappijuurta, sinipuuta ja santelia. Sitten odotettiin pari viikkoa. Kun pussi avattiin, haju oli kyllä sanoinkuvaamaton!, mutta häipyi pesussa. Omista värjäyksistäni tuli aika sekasotkuja, ruskeasävyisiä, vähän likaisensävyisiäkin. Joillakin kurssilaisilla tuli tosi hienoja, ehkä he malttoivat olla pöyhímättä minigrip-pusseja. Suunnittelen omilleni jatkovärjäyksiä...

Sitten kokeilimme Intian maustevärejä: kurkumaa, annattoa (pixa orellana), katekua ja hennaa. Ensin väri keitettiin irti noista kasveista ja sitten puretettuja lankoja keitettiin siivilöidyssä väriliemessä. Kotona jatkoin vielä värjäilyä sipulinkuorilla.

Vasemmalta alkaen: kirkas keltainen- kurkuma (siis sama kuin mausteena käytetty), hehkuva oranssi - annatto (pienen soodamäärän avulla), punaoranssi - krappi ja sitten en kyllä ole enää varma loppujen järjestyksestä. Kuvassa ovat niin erivärisiä kuin luonnossa. Siinä on kuitenkin katekulla, hennalla ja keltasipulinkuorilla värjättyjä.

 

Sitten seuraavana oli vuorossa indigovärjäys. Indigovärjäys on kyllä niin kemiaa (indigoa, soodaa, natriumditioniittia ja sopivat suhteet ja ajat, huhhuh), että sitä ei kyllä kotona tule tehtyä. Kuvittelin etukäteen syvän indigonsinisiä kauniisti kuvoituja kankaita. Ei ihan sellaisia tullut, mutta käyttökelposia kuitenkin. Silkkihuivi otti väriä parhaiten.

Tekemällä oppii parhaiten. Seuraavalla kerralla (?!) osaan kiristää ompeleet tiukemmalle, jotta kuviot tulevat paremmin esille. Nämä kuviot tehty plangi- eli sitomistekniikalla, shibori-tekniikalla, jossa kangas kierretään putken ympärille ja "rutataan" sekä tritikillä, jossa kankaalle ommellaan kuvioita ja ompeleet kiristetään. Näiden tekemisessä oli kyllä jotain hurmion tapaista - edellinen ilta meni ihan ylikierroksille ja jatkoin näitä hommia unissanikin.

Sitten kokeilimme vielä Meksikosta peräisin olevalla kokenillilla. Mielivärejä tuli...

No, kameraparkani kyllä haalistaa näitä värejä. Vasemmalla oleva vaaleanpunaiselta tässä näyttävä on jälkivärissä keitetty. Perinteisempi tumma punainen saadaan, kun lanka puretetaan alunalla ja viinikivellä, ja pelkällä alunalla puretetuista tulee enemmän lilaan kääntyviä punaisia. Äärimmäisenä oikealla on indigolla värjättyä lankaa.

Sitten vielä kokeiltiin jätevärjäystä tulostimelle tarkoitetulle valokuvapaperille, mutta siitä ei vielä ole julkaisukelposia tuotoksia. Jatkan kyllä kokeiluja. Eli kostutetulle valokuvatulostuspaperille asetellaan tiiviisti esim. kelta- ja punasipulinkuoria, mustikoita, etikkapunajuuren palasia, kahvinporoja. Jätteet hierotaan tiiviisti paperin pintaan ja koko hoito kääritään n. vuorokaudeksi kelmuun. Sitten vaan poistetaan roskat ja hieno kortti on valmis. Esiin tulleita värejä voi muuttaa vielä hapoilla (esim. sitruunamehu) tai emäksillä (esim. laimea mäntysuopaliuos). Kuulostaa helpolle. Mun kokeilut jäivät tosi vähävärisiksi. En kyllä vielä luovuta. Ostin koko paketin A4 papereita, kokeilut jatkuvat. Joskus.

Näitä värjäysjuttuja löytyy netistäkin. Kurssin opettaja Ulla Lapiolahti on tehnyt yhdessä Päivi Hintsasen kanssa hienon tulostettavan oppaan "Suloisia värejä", joka haastaa kokeilemaan.

Ja mitäs muuta kurssilta jäi käteen:

Lisää materiaalia värjäykseen, voivoi.

Värjäyksessä on jotain erityisen viehättävää, ehkä sen yllätyksellisyys ainakin harrastelijalla on niin mukavaa. Tässä vielä kuvia vuoden takaiselta värjäyspäivältä:

Aurinkovärjäystä. Kaksi samankokoista kangaspalaa, jotka leikataan vapaasti kaitaleiksi ja punotaan.

Aurinkovärjäystä, estona Tiimarin muovikukkasia.

Aurinkovärjäystä. Kangas rutattu katiskaverkkoon.

Aurinkovärjäystä. Kangas rutattu jonkin päälle.

Kaipuuta hippiaikoihin?