VÄRJÄILYJÄ

Olin nyt syksyllä värjäyskurssilla. Oli tosi kivaa ja inspiroivaa. Kokeilimme jätevärjäystä: alunalla puretetut langat muovipussiin ja joukkoon esim. kelta- ja punasipulin kuoria. Kokeilimme laittaa joihinkin pusseihin myös krappijuurta, sinipuuta ja santelia. Sitten odotettiin pari viikkoa. Kun pussi avattiin, haju oli kyllä sanoinkuvaamaton!, mutta häipyi pesussa. Omista värjäyksistäni tuli aika sekasotkuja, ruskeasävyisiä, vähän likaisensävyisiäkin. Joillakin kurssilaisilla tuli tosi hienoja, ehkä he malttoivat olla pöyhímättä minigrip-pusseja. Suunnittelen omilleni jatkovärjäyksiä...

Sitten kokeilimme Intian maustevärejä: kurkumaa, annattoa (pixa orellana), katekua ja hennaa. Ensin väri keitettiin irti noista kasveista ja sitten puretettuja lankoja keitettiin siivilöidyssä väriliemessä. Kotona jatkoin vielä värjäilyä sipulinkuorilla.

Vasemmalta alkaen: kirkas keltainen- kurkuma (siis sama kuin mausteena käytetty), hehkuva oranssi - annatto (pienen soodamäärän avulla), punaoranssi - krappi ja sitten en kyllä ole enää varma loppujen järjestyksestä. Kuvassa ovat niin erivärisiä kuin luonnossa. Siinä on kuitenkin katekulla, hennalla ja keltasipulinkuorilla värjättyjä.

 

Sitten seuraavana oli vuorossa indigovärjäys. Indigovärjäys on kyllä niin kemiaa (indigoa, soodaa, natriumditioniittia ja sopivat suhteet ja ajat, huhhuh), että sitä ei kyllä kotona tule tehtyä. Kuvittelin etukäteen syvän indigonsinisiä kauniisti kuvoituja kankaita. Ei ihan sellaisia tullut, mutta käyttökelposia kuitenkin. Silkkihuivi otti väriä parhaiten.

Tekemällä oppii parhaiten. Seuraavalla kerralla (?!) osaan kiristää ompeleet tiukemmalle, jotta kuviot tulevat paremmin esille. Nämä kuviot tehty plangi- eli sitomistekniikalla, shibori-tekniikalla, jossa kangas kierretään putken ympärille ja "rutataan" sekä tritikillä, jossa kankaalle ommellaan kuvioita ja ompeleet kiristetään. Näiden tekemisessä oli kyllä jotain hurmion tapaista - edellinen ilta meni ihan ylikierroksille ja jatkoin näitä hommia unissanikin.

Sitten kokeilimme vielä Meksikosta peräisin olevalla kokenillilla. Mielivärejä tuli...

No, kameraparkani kyllä haalistaa näitä värejä. Vasemmalla oleva vaaleanpunaiselta tässä näyttävä on jälkivärissä keitetty. Perinteisempi tumma punainen saadaan, kun lanka puretetaan alunalla ja viinikivellä, ja pelkällä alunalla puretetuista tulee enemmän lilaan kääntyviä punaisia. Äärimmäisenä oikealla on indigolla värjättyä lankaa.

Sitten vielä kokeiltiin jätevärjäystä tulostimelle tarkoitetulle valokuvapaperille, mutta siitä ei vielä ole julkaisukelposia tuotoksia. Jatkan kyllä kokeiluja. Eli kostutetulle valokuvatulostuspaperille asetellaan tiiviisti esim. kelta- ja punasipulinkuoria, mustikoita, etikkapunajuuren palasia, kahvinporoja. Jätteet hierotaan tiiviisti paperin pintaan ja koko hoito kääritään n. vuorokaudeksi kelmuun. Sitten vaan poistetaan roskat ja hieno kortti on valmis. Esiin tulleita värejä voi muuttaa vielä hapoilla (esim. sitruunamehu) tai emäksillä (esim. laimea mäntysuopaliuos). Kuulostaa helpolle. Mun kokeilut jäivät tosi vähävärisiksi. En kyllä vielä luovuta. Ostin koko paketin A4 papereita, kokeilut jatkuvat. Joskus.

Näitä värjäysjuttuja löytyy netistäkin. Kurssin opettaja Ulla Lapiolahti on tehnyt yhdessä Päivi Hintsasen kanssa hienon tulostettavan oppaan "Suloisia värejä", joka haastaa kokeilemaan.

Ja mitäs muuta kurssilta jäi käteen:

Lisää materiaalia värjäykseen, voivoi.

Värjäyksessä on jotain erityisen viehättävää, ehkä sen yllätyksellisyys ainakin harrastelijalla on niin mukavaa. Tässä vielä kuvia vuoden takaiselta värjäyspäivältä:

Aurinkovärjäystä. Kaksi samankokoista kangaspalaa, jotka leikataan vapaasti kaitaleiksi ja punotaan.

Aurinkovärjäystä, estona Tiimarin muovikukkasia.

Aurinkovärjäystä. Kangas rutattu katiskaverkkoon.

Aurinkovärjäystä. Kangas rutattu jonkin päälle.

Kaipuuta hippiaikoihin?