Ranteenlämmittäjät kasvivärjätyistä langoista

Äiti on innostunut lankojen värjäämisestä kasveilla. Ei ihminen ehdi neuloa sitä vauhtia, kun uusia kauniita lankoja värjäämöstä valmistuu. Näistä varmaan kuullaan lisää lähipäivinä. 

Neuloin alkuverryttelynä langoista onteloneulonnalla ranteenlämmittäjät, jotka sopivatkin näköjään hyvin äidin uuden tunikan kanssa.

Tässä vielä toinen ranteenlämmittäjä oikein ja toinen nurin päin. Puhelimen kamera tosin teki väreille taas tepposensa auringossa. En vieläkään ole saanut sitä kuvankäsittelyohjelmaa asennettua...

Keittovillatunika

Ompelin viime talvena äidille keittovillasta tunikan. Tunikan kaavat piirsin itse.

Pajunpunonnan alkeet

Viime keväänä käsityökoulussa käytiin läpi pajunpunonnan perusjuttuja. Lopputuloksena syntyi kaaospunonnalla pannunalunen...

... pyöreä vati ...

sekä chilille kukkatuki, joiden punominen olikin entuudestaan jo tuttua puuhaa.

Vielä yhdet virkatut espadrillokset

Vähän bling blingiä espadrilloksiin

Tytär tilasi paljettiespadrillokset. Ompelin sellaiset.

Mosaiikkilyhdyt

Olen joskus vuosia sitten ostanut Iskun alesta pari öljylamppulyhtyä, joiden lasitus on ulkosäilytyksessä pahasti lohkeillut. Päällystin ne käsityökoulun mosaiikkijaksolla valkoisista laatoista leikatuilla ruuduilla, rikkoontuneen lautasen kappaleilla ja peilinpaloilla.

Mosaiikkipannunalunen

Käsityökoulun mosaiikkijaksolla jokainen otti ensin tuntumaa tekniikkaan päällystämällä pannunalusen.

Oma pannunaluseni on tehty rikkinäisistä astioista sekä sinisestä kaakelista pilkotuista paloista.

Pitkästä hameesta tuunattu tunika

Olen vuosikaudet hillonnut kaapeissa muutamia pitkiä hameita, joissa on mielestäni kiva kuosi. Ajatuksena on ollut vielä jonain päivänä joskus antaa näille vaatekappaleille uusi mahdollisuus. Tänä kesänä uuden elämänsä sai ensimmäinen näistä.

Olen muuten saanut tämän hameen eräältä ihanalta työkaverilta, jolle olin joskus sattunut mainitsemaan että voisin periä hameen siinä vaiheessa, kun hän itse siihen kyllästyisi. Joten oikeastaan tämä vaate sai nyt jo kolmannen mahdollisuutensa.

Espadrillokset villalangasta

Olen virkannut muutamat espadrillokset puuvillalangasta. Haasteena on puuvillavirkkauksen löystyminen käytössä huolimatta siitä, että niihin on ommeltu vuorikin. Se laji vaatii vielä vähän tuotekehittelyä. Kokeilin vuosi sitten villalankaa. Nämä ovat pysyneet hyvin kuosissaan, ihan ilman vuoriakin.

Mulkosilmät valokuvauskurssilla

Nyt päättyköön hiljaiselo omalta osaltani. Käsityökoulun viimeinen vuosi alkoi valokuvauksella, tuotekuvausta itse rakennetussa studiossa. Kurssin päätähtinä viime kevään rautalankajaksolla väännellyt mulkosilmät (alla oleva kuva on vielä otettu puhelimen kameralla).

Ensimmäiset kuvat otettiin pimeään huoneeseen rakennetussa studiossa.

Tämä vaatii vähän valkotasapainon säätöä.

Nyt on jo parempi.

Sitten siirryttiin laatikkoon, jonka kolme sivua oli leikattu auki ja päällystetty kaavapaperilla. Tietenkin unohdin kuvata laatikkostudion. Tässä kuitenkin se pienoisstudioina toimiva laatikko, joka oli sijoitettuna pimeään huoneeseen. Toisella puolella laatikkoa oli raksavalo

Otettiin vähän lisää ryhmäkuvia...

...ja yksilökuviakin. Aika hämärää. Nämä vaatisivat vähän kuvankäsittelyä, mutta ei sotketa sitä nyt vielä tähän.

Lopuksi siirryttiin päivänvalostudioon. Onneksi ulkona vähän paistoi aurinkokin.

Hupsista keikkaa...

Ja sitten vähän uudenlaista perspektiiviä.

Voi olla, että tämä valokuvauskin vielä alkaa sujua, kun ahkerasti harjoittelee.

KIERRÄTYSPUNONTAA

Olen ollut nyt keväällä punontakurssilla, jossa on tarkoitus käyttää kierrätysmateriaaleja. Muut kurssilaiset ovat punoneet lähinnä kahvipusseista erilaisia koreja. Paperi tuntui minusta kiinnostavimmalle ja kotoa löytyikin monenlaista materiaalia!

Gudrun Sjödenin postimyyntikuvastosta löytyi paljon vihreita sivuja  Punontatekniikkana on vinopunos? Kuvassa tämä näyttää hailakamman väriselle kuin oikeasti...




Hakapunostekniikka on ehkä mukavinta,mutta työläintä.

Suorakaiteen muotoiset palat taitellaan pienemmiksi suorakaiteksi,

jotka sitten pujotellaan toistensa sisään pitkiksi suikaleiksi

ja suikaleet ommellaan yhteen,

Vintiltä löytyi vanhoja julisteita, viime vuosisadalta.

Ne sitten suikaleiksi ja taittelun jälkeen koriksi:

Oikealla julistekori, vasemmalla Tokmannin ja Hongkongin mainoskori.

Vielä yksi kori, isosta ruskeasta paperipussista:

Ylhäältä alas neulottu villapaita

Tytär tilasi korkeakauluksisen villapaidan. Löysin Snurresta kivan puuvilla-villasekoitelangan, joka ei kutita yhtään ja oli vielä edullinenkin. Paidan langat taisivat maksaa noin 30 euroa yhteensä. Paita valmistui vuodenvaihteessa ja vaikuttaa sille, että neule kestää hyvin käyttöä. Harmi vaan, että olen kadottanut vyötteen, enkä enää muista langan nimeä. 

Olen jonkin verran neulonut sukkia kärjestä varteen. Siinä on helppo arvioida sukan koko. Olin kuullut samaa villapaidastakin ja päätin kokeilla. Neuloin siis ensin kauluksen ja ryhdyin sen jälkeen tutkimaan, miten homma jatkuu. Pinterestin kautta löytyi ohjeita pilvin pimein. Olen niistä koonnut itselleni taulun https://fi.pinterest.com/riittakahelin/top-down-sweaters/. 

Kävin ohjeita läpi ja päädyin lopulta soveltamaan tätä ohjetta http://www.smart-knit-crocheting.com/seamless-sweater.html. Tein ohjeen mukaan laskelmat hihojen ja etu- ja takakappaleen silmukkamääristä sekä raglanlinjalle tehtävistä lisäyksistä. Sen jälkeen toteutus sujuikin melko suoraviivaisesti. Ja neuleesta tuli tosiaan melkein kerralla sopivan kokoinenkin. Pieniä purkutöitä taisi tulla välillä tehtyä, mutta se kuuluu asiaan, jos ilman valmista ohjetta neuloo.

Koko paidan miehusta siis neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ilman sivusaumoja. Hihojen silmukat jätin langalle ja neuloin sitten pitkällä pyöröpuikolla molemmat rinnakkain. Tämän olen todennut parhaaksi tavaksi saada hihoista identtiset,

Risulintuja

Tänään syntyivät kattohaikara ja sen ystävä varis.

Ensin oli rautalankajalat ja katiskaverkosta tehty pallo.

Sitten alkoi risujen punonta.

Hupsista, hiukan vielä vastasyntyneen jalat tutisee, pyrstö taitaa painaa liikaa.

Pientä pyrstön muotoilua ja jalkoihin vähän muskelia, jospa se auttaisi.

Mites täältä Malmitalolta kotiin mennään, ai fillarilla vai?

Kannat kattoon ja menoksi. 

Ei ole linnun hyvä olla yksin. Tämä lintu seisookin tukevasti kivellä. Sisuskalut tehty kokeeksi pajusta ja risusta.

Ja taas on äidin pikkuapulainen vauhdissa. Risut on ehkä parasta, mitä kissalle voi tarjota, lukuunottamatta ruokaa. Tosi kiva askarrella yhdessä.

Tässä seison, enkä muuta voi. Huomenna kattohaikarakin kuulemma muuttaa katolle.