OVIVERHO

Illat pimenevät ja verhot tulevat tarpeen kun sisällä palaa valot. Olen vuosia miettinyt, että kuinka noita kauniita vanhoja suvun naisten käsinvirkkaamia pitsejä voisi laittaa esille.

Päätin vaan rohkeasti katkaista pitsit sopivan mittaisiksi, vaikka vähän hirvittikin niitä leikellä. Mietin verhoa tehdessä sukuni taitavia käsitöitä tehneitä naisia. Todella taitavaa ja pikkutarkkaa työtä.

Tässä on varmaan niin Aliisa-mummini, kuin oman äitinikin virkkaamia pitsejä. Ja kenenkähän kaikkien muiden? 

Aurinkovärjäyskokeilun lopputulos

Ihan ei mennyt kolme viikkoa sitten aloitettu aurinkovärjäyskokeilu suunnitelman mukaan. Viikko sitten nesteen pinta oli kevyen homekerroksen peitossa, vaikka yhtään en ollut purkkia availlut. Luultavasti nestettä oli liian vähän tai sitten olisi pitänyt jollain tavalla kevyesti painaa lanka kokonaan veden alle. Sain neuvoksi kuumentaa purkin vesihauteessa 60 asteeseen, mutta en sitten enää malttanut odotella, vaan avasin purkin ja otin langan pois.

Pesemättömänä ja märkänä lopputulos  vaikutti ihan lupaavalle, vaikka pienoinen pettymys olikin se, että upea punainen kokenilli ei ollut yhtään tarttunut lankaan. Lanka oli kokenillin kohdalla melko hailakka. Oletan tämän johtuvan siitä, että aluna ei ollut laskeutunut pohjaan asti. Ensi kerralla puretan langan ennen värjäystä.

Pesun jälkeen lanka näytti vedessä märkänä vielä paremmalle.

Mutta kuten arvata saattoikin kuivana värit muuttuivat paljon vaaleammaksi, kuvassa tosin näyttävät kyllä kirkkaammalta kuin luonnossa.