Märkähuovuttamisen alkeet

Olen aiemmin kokeillut pieniä neulahuovutustöitä ja katsellut isompia märkähuovutuksella tehtyjä. Kansalaisopiston ohjelmassa on nyt huovutuskurssi ja ilmottauduinkin sinne. Minulla on taipumus kiiruhtaa ensin kokeilemaan ja tekemään ja tutkia toimintaohjeet vasta kun tulee ongelmia. Niinpä nytkin muut tekivät pieniä kokeiluja, esim. satukukkia ja minä malttamattomana halusin tehdä heti hatun. No, onneksi oli hyvä opettaja, joka ei ainakaan näyttänyt epäilystään, vaan ohjasi huolella joka vaiheen.
Innoissani en muistanut ottaa työkuvia eri vaiheista, mutta aion tehdä toisenkin ja kuvata siitä muistiinpanot.

 

Sopivan kokoisen tukin päällä märkää hattua nuijittiin tiiviiksi puisella puheenjohtajan nuijalla ja höyrytettiin silitysraudalla. Lieri oli aika leveä ja leikkasin siis liiat pois. Suikaleista tuli neulahuovutttamalla mukavasti kukkakimppu somisteeksi.

 

Juuri omaan päähän sopivaa, mieleistä hattua on ollut vaikea löytää valmiina, 

joten oli erityinen ilo kun tämä onnistui mukavasti.

Aiemmin olin saanut lahjaksi Riitalta kauniit, koukkuamalla tehdyt kynsikkäät ja 

Merjalta suloisen pehmeän silkkihuivin Istanbulin tuliaisina. Nyt nämä kaikki

sopivat hienosti yhteen.

Työtuolin uudet vaatteet

Tälle tuolivanhukselle roskista on ehdoteltu loppusijoituspaikaksi. En antanut lupaa. Korjaustoimia suunnittelin vuosia, eikä kukaan varmaan enää uskonut mitään tapahtuvan... hyvin suunniteltu on kuitenkin vielä kokonaan tekemättä.

Vuodet vierivät, mutta sain lopulta homman käyntiin. 

Huovuttelin ympyröitä.

Paikkailin reiät superlonilla ja neulahuovuttamalla.

Kuvioitu istuinosa vai selkänoja?

Huovuttaisko koko selkänojan vai pelkän keskiosan?

Tässä vaiheessa ollaan nyt. Parin innokkaan työkaverin avustuksella tuolin istuinosa on napakaksi neulattu. Selkänoja vaatii vielä työstämistä, mutta kyllä tässä istua jo voi, eikä kukaan enää yritä tätä roskiin kiikuttaa. Ja huonona päivänä voi tunnelmaa kohottaa vaikkapa ruokatunnin ajan selkänojaa neulalla tikkaamalla.

Huovutettu laukku

Takana kolme päivää huovutusta. Kassin päätin tehdä.

Ensin leikataan kuplamuovista kaava ja levitetään ristikkäin vino pino huopaa tasolle kaavan päälle. Keskiosa kastellaan lämpimällä saippuavedellä.

Kaava siirretään tason päälle.

Reunat taitellaan kuplamuovikaavan päälle saumoiksi. Päälle levitetään lisää villaa, kastellaan ja ryhdytään huovuttamaan. 

Kun saumat tarttuvat kiinni, leikataan yläosaan kassille suu ja kahvat. Kassin sisälle laitetaan muotti. Tässä tapauksessa muotiksi päätyi paketiksi kääritty telttapatja.

Aika monen hikisen tunnin jälkeen kassi alkaa pikkuhiljaa lähestyä esikuvaansa.

Kahva tuotti pientä päänvaivaa. Lopulta päädyin turvautumaan karhunlankaan. Tämän sitten päällystin ensin neulahuovuttamalla ja sen jälkeen märkähuovuttamalla.

Koristelua ensin neulahuovuttamalla ja sitten taas läträämään veden kanssa.

Lopuksi vielä ompelin kuvion reunaan heijastinnauhaa, mikä ei tässä auringonpaisteessa juurikaan kyllä näy. Tässä on hyvä avantouintikamppeita kuskata, lämpimässä laukussa. Ei tule tossuille ja uimapuvulle kylmä uinnin jälkeen.

VETOKETJU-HUOPAKORU

Olen ihaillut  Odile Govan vetoketju-huopatöitä (mm. täältä: http://woollyfabulous.com/) ja pitkään miettinyt, että kuinka ne tehdään. Pinterestistä löysin ohjeen, jossa neuvotaan leikkaamaan vetoketjusta kangasosa pois ja liimaamaan metalliosa kuumaliimalla huopa-alustalle. 

Illalla myöhään innostuin kokeilemaan. Onneksi kaikki tarvittava löytyi kotoa: kaivoin villavarastostani palan huovutettua levyä ja ja huovutusvillaa, sekä vetoketjuvarastostani vanhan metallivetoketjun. 

Leikkasin ja liimasin vetoketjun kiinni huopalevyyn. Vetoketju oli yllättävän jäykkää, siis kun vertaan Wolly fabulousin sivujen töihin (ja vetoketjuihin). Siellä on vaikka minkälaisia kiemuroita ja koukeroita ja linnun teräviä nokkia. 

Kuumaliiman kanssa liimaaminen on myös aikamoista läträämistä. En tiedä onko oma liimapistoolini jotenkin huono, mutta liimaa tulle jatkuvalla syötöllä silloin kun se on kuumaa ja siksipä liimaa sotkeentuu väkisin vähän joka paikkaan.

Yläkoukerot ompelin muutamalla pistolla kiinni.

Mietin että pidättäydynkö näinkin yksinkertaisessa, mutta sitten oli kokeiltava ne mun pakolliset helmikoristelut.

Näin päin katsottuna tästä tulee mieleen tursas tai joku muu merenelävä....

..ja näin päin taas porsas 

...onko näin vähän neutraalimpi, vai tuleeko tästäkin jotain mielleyhtymiä?

Nunohuovutusta

Valkoinen silkkihuivi ja merinovillaa

Levitetään tasolle silkkihuivia isompi pala kulpamuovia. Kuplamuovin päälle huivi. Ja sittenpä vaan villoja huivin päälle asettelemaan. 

Useita tunteja asettelussa taisi vierähtää, mutta valmista lopulta tuli. Lopultakin itse huovutus pääsee alkamaan. Tulikuumaa vettä huiville maltillisesti ja koko sommitelma rullalle pyöreän puutangon ympärille. Pyyhe vielä rullan ympärille lämmikkeeksi ja alkaa armoton rullailu.

Jostain syytä tumma punainen ei suostunut tarttumaan silkkiin, joten sitä piti sitten vielä käsin hieromalla huovutella kiinni. Melkeinpä päivä tässä kaikessa meni, mutta tulihan siitä sitten valmistakin lopulta.

Aika kiehtovaa puuhaa. Seuraavaksi täytynee kokeilla sideharsoa silkin sijaan.

HUOPATOSSUT

Vanhassa talossa kun asuu, ovat lattiat kylmät talvisin. Neuloin viime talvena itselleni tossut Huopanen langasta ja huovutin ne pesukoneessa. Koristeeksi tein dorsetnapit villalangasta.

Eräs sukulaistyttö ihastui tossuihini niin, että tein myös hänelle tossut 18 vuotislahjaksi.

                                           ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤



Myös mies toivoi itselleen huovutettuja tossuja. Lupasin hänellekin tossut syntymäpäivälahjaksi. Se projekti venähti vähän pidemmäksi kun olin suunnitellut ja syntymäpäivälahjaksi ne eivät valmistuneet. Mies täyttikin vähän enemmän kuin 18 ja osasi kärsivällisesti odottaa.

Ostin viime kesänä muutaman kerän raidallista Wash+Filt-it lankaa Belgiasta, mutta koska sitä ei ollut riittävästi, ostin vielä kerän vihreää Huopasta.

Koska tossujen pitää olla kokoa 47, huomasin pian että nämäkään langat eivät vielä riitä. Kaivelin vähän kaappejani ja löysin viime talvena Puro-langasta neulomani hihattimen, jota en ole käyttänyt. Niinpä purin sen ja hihatin muuttui tossuksi..Vieressä miehen villasukka.

Neulottu tossu ennen huovutusta.Vieressä oma puuvillasukka kokoa 39, sekä klassinen vertailukohde tulitikkurasia.

Tässä vertailun vuoksi sukulaistytön tossu ennen pesukoneeseen menoa. Ompelin kuplamuovin tossun sisään huovuttamisen ajaksi.

 

Raitalankojen värivaihtelu tekee tossuista eriväriset. Ja tässä kuvassa ne näyttävät eri kokoisiltakin!

Pistin tossut muun pyykin sekaan melko täyteen koneeseen 40 asteeseen. Sieltä ne tulivat lähinnä sen näköisinä kun ne olisi vaan pesty. Seuraavaksi pistin ne 60 asteeseen ja siellä ne huopuivat riittävästi.

Tein vielä nahkapohjat äitini ikivanhasta hameesta.

 Nyt ne eivät kulu ihan heti puhki.