VIRKATUT PÖYTÄLIINAN PAINOT

Rakastan pyöreitä kiviä. Ne ovat halpoja, vaikkakin painavia matkamuistoja.

Kesälomalla olimme Hiiumaalla ja Saarenmaalla. Siellä ollessani mietin, että voisinkohan keksiä aarteilleni jotain hyötykäyttöä. 

Meren äärellä tuulee ja ulkona syödessä tuuli heitteli pöytäliinaa jatkuvasti. Silloin keksin, että kivet voisi virkata "pussiin" ja tehdä niistä pöytäliinan painoja.

Happypotamus muutti meille

Pari vuotta sitten kaverini näytti minulle Happypotamuksen. Siitä lähtien olen aina ajoittain ihastellen selannut kuvia erilaisista Happypotamuksista niin Googlesta, Instagramista kuin Pinterestistäkin. Ja olen toivonut saavani tehdä sellaisen.

Ohje kuitenkin maksaa lähes 8 euroa. Lopulta kuitenkin päätin, että ohje on hintansa arvoinen. Ja olihan se.

Ohje on englanniksi, mutta 35-sivuinen ohje on kuvineen niin selkeä, että siinä oli ainakin minulle jopa liikaa neuvoja. Ohjeen kanssa pärjää kyllä vähän huonommallakin englanninkielen taidolla. Käytännössä Happypotamus koostuu siis erilaisista afrikankukista.

Ohjeessa silmiksi laitetaan napit, mutta meidän Hippo on todennäköisesti tekemisissä myös lasten kanssa, joten päädyin ompelemaan silmät tummansinisestä langasta, ja hyvältä näyttää. Hän näkee myös hyvin.

Pidettiin Happypotamuksen kanssa pieni kuvaussessio tammikuun talvisissa takapihan maisemissa. Hän oli varsin innoissaan ulkoilusta.

Ohjeessa neuvottu ruutujen yhdistys ei ollut minusta kovin kätevä, joten yhdistämisessä käytin ainoastaan kiinteitä silmukoita. Kokeilin myös aluksi virkata kasan ruutuja ja sitten vasta yhdistää niitä, mutta helpompi oli yhdistää palaset toisiinsa saman tien niiden valmistuttua, palasia on niin monenlaisia (neliöstä kahdeksankulmioon).

Tänään hän katselee kaihoisasti ulos olohuoneen ikkunasta. Josko taas joku päivä pääsisi ulos.

Lankoina loppuvuodesta alennuksessa ollut Drops Flora, valkoinen lanka Drops Alpaca Uni Colour. Yhteensä lankaa meni 136 g, josta n. 68 g valkoista ja n. 68 g värillisiä lankoja. Täytteenä vanua hirrrrveesti. Hippo on noin 50 cm pitkä.

Vielä yhdet virkatut espadrillokset

Pitkästä hameesta tuunattu tunika

Olen vuosikaudet hillonnut kaapeissa muutamia pitkiä hameita, joissa on mielestäni kiva kuosi. Ajatuksena on ollut vielä jonain päivänä joskus antaa näille vaatekappaleille uusi mahdollisuus. Tänä kesänä uuden elämänsä sai ensimmäinen näistä.

Olen muuten saanut tämän hameen eräältä ihanalta työkaverilta, jolle olin joskus sattunut mainitsemaan että voisin periä hameen siinä vaiheessa, kun hän itse siihen kyllästyisi. Joten oikeastaan tämä vaate sai nyt jo kolmannen mahdollisuutensa.

Espadrillokset villalangasta

Olen virkannut muutamat espadrillokset puuvillalangasta. Haasteena on puuvillavirkkauksen löystyminen käytössä huolimatta siitä, että niihin on ommeltu vuorikin. Se laji vaatii vielä vähän tuotekehittelyä. Kokeilin vuosi sitten villalankaa. Nämä ovat pysyneet hyvin kuosissaan, ihan ilman vuoriakin.

VIRKATTU RATINLÄMMITIN

Tammikuun alun kovilla pakkasilla käsiä paleli töihin ajaessa. Virkkasin rattiin villaisen lämmittimen ikivanhoista kasvivärjätyistä langoista. Ompelin sen kiinni pimeänä ja kylmänä tammikuisena iltana taskulampun valossa.

Nyt on ollut mukavampaa ja käsille lämpimämpää ajella pitkiä työmatkoja . Kuvan sain otettua vasta nyt kun on valoisaa myös töistä tultua.

Virkatut espadrillokset

 Olen pitkään pohtinut, miten virkattuihin kenkiin saisi kunnolliset pohjat. Tähänkin löytyi ratkaisu lopulta.

Paketti sisältää myös kaavat.

Virkkauspuuhiin siis. Erikseen valmistetaan kärki- ja kantaosat.

Lisäksi tarvitaan vuori.

Kappaleet ommellaan pohjiin kalalangalla. Pientä tuotekehittelyä tämä vielä vaatii. Varsinkin kanta- ja kärkikappaleiden liitoskohdasta tuli aika paksu ja haastava ommeltava. 

Mukavalta tuntuvat jalassa.

VIRKATTU JAKKU

Ostin kesällä ex tempore mekon, jota kuvittelin osaavani käyttää. Himmeästi kiiltävää, ruttuista viskoosia, ei mitään lurexia. Mekon käyttö ei oikein luonnistunut ennenkuin virkkasin siihen sopivan jakun.

Lanka on Pirtin kehräämön karstalanka, väri lupiini. Virkattaessa lanka oi aika karkeaa, mutta tuntuu käytössä onneksi pehmiävän.

HUIVEJA ja KÄRSIVÄLLISYYSHARJOITUKSIA

Sain pari kevättä sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin lankakauppaan. Ostin punaista puuvillaviskoosia ja oranssia puuvillaa, joista neuloin tuubihuivin.

1. versio

Tuubihuivi näyttää muiden kaulassa hienolta. Minun huivini lojui kaapissa ja milloin missäkin - käyttämättömänä. En osannut käyttää sitä. En tuubihuivina, enkä edes pitkänä huivina. Lopulta purin sen ja virkkasin punaisen langan kolmiohuiviksi. 

2. versio

Oli mukavan haasteellista selvittää ohjeen perusteella virkkausmalli. Olen aikaisemmin perehtynyt ohjeiden lukemiseen tosi vähän.  

Virkattu huivi tuntui kovalta ja mallikin oli liian kolmio, eli se ei asettunut mukavasti hartioille. Sitä en sitten kauaa katsellut, vaan purin taas koko huivin.

3. versio

Seuraavaksi päätin kokeilla baktushuivin tekemistä. Taas ohjeita lukemaan netistä...aloitetaan muutamalla silmukalla ja levennetään keskikohtaan asti, jonka jälkeen sitten kavennetaan...

Mutta IIK, tämäkin tuntui aivan liian kolmiomaiselta, eli sekään ei asettunut. Halusin nimenomaan huivin, joka lämmittää myös hartioita!

4. versio

Lopulta palasin takaisin malliin, josta olen neulonut jo kaksi huivia, ohje Garnstudion sivuilla: 
http://garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=147&d_id=13&lang=fi 

Tämä tuttu ja turvallinen malli asettuu kaulaan hyvin ja ylettyy myös hartioille. Vaihtelu ei siis varsinaisesti virkistänyt..

Ihmettelen itsekin kuinka minulla riittää kärsivällisyyttä näissä käsityöasioissa. Kärsivällisyyteni on jakautunut aika epätasapainoisesti - muihin asioihin sitä ei aina sitten riitäkään ;-)

Tämä on viime talvena neulottu huivi. Lanka on babyalpakkaa ja on ihanan lämmin.

Virkattuja koruja

Korvikset liukuvärjätystä langasta virkkasin ja tärkkäsin.

Virkkasin myös rannekorun ketjusilmukoilla.

Ja sormuskin vielä.

Kokonaisuutta täydentää lasten pieni helmikaulanauha, joka saakin tässä toimia rannekoruna.

RÄSYVIRKKAUSTA JA VIRKKUUKOUKUN PÄÄLLYSTYSTÄ

En ole raatsinut heittää vanhoja hyvän värisiä vaatteita pois, vaan olen leikannut niistä matonkuteita. Nyt innostuin kokeilemaan räsyvirkkausta.

Normaalilla virkkuukoukulla virkkaaminen oli hankalaa ja raskasta, sormet kipeytyi. Kokeilin teipata vähän erkkaria koukun varteen.

Mutta sekään ei oikein auttanut.

Vähän ennen viittä (sulkemisaikaa) lauantaina ryntäsin askartelukauppaan ja kävin ostamassa Fimo-massaa ja tein koukusta ergonomisemman. Ensimmäisen kokeilun (oikeanpuoleinen) kaulitsin levyksi ja kieritin sen koukun ympärille. Kuviot menivät päällekäin ja siitä tuli ihan sotkuinen ja ruma - vaikkakin ergonomisesti käteensopiva. 

Sitten virkkaaminen oli tosi paljon helpompaa!

Musta lanka on kalalankaa ja oranssi moppilankaa.

Tämän toisen koukun ympärille painelin kiekuroita ja pyörittelin sen sitten tasaiseksi pöydän päällä. 

Massa kovetetaan uunissa. Laitoin koukut kylmään uuniin ja sitten vasta lämmön päälle, koska virkkuukoukku on metallia.

Aloitin uuden työn koukkuun sopivista väreistä. Vihreän nauhan olen ostanut joskus kirpparilta matonkuteeksi. Vielä en oikein tiedä mitä tästä tulee..

Joulukujan avajaiset

Ensimmäisen adventin aattona vietettiin Versokujalla joulukujan avajaisia.Kadun pylväslepät tuovat nyt valoa pimeyteen.

Versokujan virkkajat ovat ahertaneet viime viikkoina yhdessä milloin kenenkin keittiön pöydän äärellä ja viimeisiä virkkailivat muutamat vielä avajaisia edeltävänä yönäkin.