Tästä kaikki alkoi viime kesänä. Reilu vuosi sitten yhdessä yliopiston seminaarissa näin kurssikaverillani ihanat donitsi-korvikset ja kun kysyin, mistä hän ne on saanut, hän totesi kaverinsa tehneen ne. Juttu jäi vaivaamaan minua ja surffatessani netissä löysin vihdoin Fimon, ihanan massan josta saa tehtyä aivan ihania koruja. Helsingissä asuessani kävin ahkerasti Yrjönkadun Sinellissä ja koko kesä meni suunnitellessa ja valmistaessa toinen toistaan ihanampia korvakoruja ja harrastus jatkuu vielä tänäkin päivänä... Turha kai sanoakaan että lukematon korviskokoelmani saa ajoittain liikaakin täydennystä.
Ensimmäisenä Fimo-korut saivat ystäväni yllätyspaketissa partioleirille Ruotsiin. Molemmat huivit on tehty mukailemaan ystävieni kotilippukuntien huiveja.
Alla vielä muutamia makeisia, taitavat olla kaikki jo lahjapakettien kautta löytäneet oikeat omistajansakin.
