Bodyn jatkopala vanhasta bodysta - ohje

Kestovaippojen käyttö aiheuttaa helposti sen, että bodyt ovat sopivia leveydeltään ja hihojensa pituudelta, mutta liian lyhyitä. Ihania bodeja on sääli laittaa kaappiin kun niiden käyttöikää voi pidentää. Etsin netistä inspiraatiota bodyn jatkopalan tekoon, mutta sopivaa hyvää ohjetta en löytänyt (tosin omani mukailee vahvasti tätä Tuunausblogin jatkopalaa) ja valmiina niiden ostaminen olisi ollut yllättävänkin kallista. Lisäksi jo pelkät nepparit yhteen jatkopalaan maksaisivat yli euron. Joten kiersin yhden kirpparin ja yhteensä 1,25 eurolla löysin neljä leikkelyyn soveltuvaa, joko kuvioiltaan kulunutta tai tahraista bodya. (Kannattaa muuten tarkistaa että nepparit ovat oikean kokoisia, koska niitäkin on monenlaisia!)

Tällä tekniikalla jatkopalan tekoon ei mene kauaa!

Tahrainen body.

Ensin puretaan bodyn kanttaukset irti alaosasta (n. 1 cm päästä uloimmista neppareista).

Tarkoituksena on saada kaksi tällaista palaa (toiseen palaan jätetään siis kanttausnauhaa kiinni ja toiseen ainoastaan n. 1 cm päähän neppareista):

Purkamisen jälkeen voi joko leikata vapaalla kädellä kaksi suorakulmiopalaa tai piirtää viivottimen avulla ensin leikkausviivat. Halusin omasta palastani n. 10 cm mittaisen.

Sitten käännetään päätyreunat.

Palaset neulataan päällekkäin ja ylimääräiset kankaat leikataan pois niin että palat ovat yhtä leveitä. Huomaa että nepparit tulevat oikeisiin suuntiin! Älä myöskään leikkaa liian läheltä neppareita.

Sitten ommellaan palaset kiinni toisiinsa (jousto-ompeleella).

Neulataan kanttinauha palasten reunoihin.

Leikataan kanttinauha vasta tässä vaiheessa sopivan mittaiseksi, niin että siihen jää pieni kääntövara.

Ommellaan kanttaukset molemmilta sivuilta,

Valmis jatkopala.

Sitten vaan vaippapeppua suojaamaan (housuthan kuitenkin lopputuloksen peittävät ;) )

Vähän bling blingiä espadrilloksiin

Tytär tilasi paljettiespadrillokset. Ompelin sellaiset.

Pitkästä hameesta tuunattu tunika

Olen vuosikaudet hillonnut kaapeissa muutamia pitkiä hameita, joissa on mielestäni kiva kuosi. Ajatuksena on ollut vielä jonain päivänä joskus antaa näille vaatekappaleille uusi mahdollisuus. Tänä kesänä uuden elämänsä sai ensimmäinen näistä.

Olen muuten saanut tämän hameen eräältä ihanalta työkaverilta, jolle olin joskus sattunut mainitsemaan että voisin periä hameen siinä vaiheessa, kun hän itse siihen kyllästyisi. Joten oikeastaan tämä vaate sai nyt jo kolmannen mahdollisuutensa.

LAUKKU

Hauska, Ikeasta jo aikoja sitten hankittu kangas on ollut kaapissa. Nyt löytyi netistä kätevän oloisen laukun kaava. Laukku oli kyllä kiva ommella: ensin ommeltiin sekä vuorin että päällisen alaosan saumat ja sitten kappaleet pujotettiin oikeat puolet vastakkain sisäkkäin ja ommeltiin täyttöaukkoa lukuunottamatta yhteen ja käännettiin ja tikattiin ympäriinsä.

Kokeilin myös ensimmäisen kerran magneettlukon laittamista:helppoa kuin heinänteko...

Myös tasku ehti kerrankin ajoissa ehti mukaan. Huom. kynälle oma lokero.

Tämä vaihe oli hieman jännä : kääntyykö vai eikö ja mitä sieltä sitten löytyy?

Kääntyi se!

Kaavan laukun kantohihnat olivatkin liian pitkät kädessä ja liian lyhyet olalla kannettavaksi, joten sinne täytyi lisätä palaset.

Täytyy kyllä myöntää, että kassin tekeminen oli mukavampaa kuin lopputuloksen käytännöllisyys.

APPLIKOIDUT ELÄIMET

Elokuussa sain vihdoin vanhat eläinkuvat yhdistettyä ja hieman myös somisteltua.

Eläinhahmojen ideoita  olen löytänyt saksalaisen tilkkulehden malleista

Ei liene vaikea arvata, kenen huoneessa tämä seinävaate on...

SYÖTTÖTUOLI

Aika kuluu ja lapsi kasvaa. Myös mummilaan tarvitaan syöttötuoli. Onneksi saatiin siskon muutossa esille tullut syöttötuoli, joka oli parikymmentä vuotta sitten hänen lapsillaan. Kellähän lie ollut sitä ennen?

Tuoli muistutti koristeineen valtaistuinta - oli pakko korostaa sitä! Ja eiköhän lapsenlapsi aikamoinen kingi olekin mummin ja vaarin luona... Istuinosan tyyny on vahakangasta, jonka tämän lapsen isomummi aikanaan osti omia tyttärienlapsia varten.

No, arkea meilläkin eletään, vaikka prinssi on kylässä. Perunaporkkanasosetta on ruoaksi ja tiskit on tiskaamatta.

Vauvan kehto

Lapsenlapsen syntymispäivään on enää vajaa viikko, tulevaa mummia jännittää! Osan jännittämisestä saa - yllätysyllätys - hetkeksi hallintaan tekemällä käsillä juttuja. Olen tehnyt vauvan vanhempien toiveen mukaisesti äitiyspakkauslaatikosta kattoon kiinnitettävän kehdon. Ja ommellut lakanoita ja tyynyliinoja. Ja ehkä ostanut muutaman bodyn...ja leikannut parit pöksyt.

Kehto kiinnitetään kattoon. Isä ja pappa suunnittelevat vielä kiinnityssysteemiä.

Vain kehdon kangas on uutena ostettu. Kangasvarastosta on nyt ollut hyötyä ja lakanoita ja verhoja on päässyt uusiokäyttöön. Ja kankaanpainoväritkin vielä notkistuivat ruiskuemulsiolla.

Sivutaskuun mahtuu ehkä tutti ja rätti.

Tästä lakanan teksistä tuli noottia: liian herttaista. Eivät kyllä vielä tiedä...

Kevään näperryksiä 1

Käsityömessuilla käynti kannattaa. Nyt selvisin vähin kustannuksin, ostin vain kaksi kiloa rautalankaa. Mutta ideoita sieltä yleensä löytyy. Ihailen kovasti nuoria käsityöläisiä, jotka rohkenevat ryhtyä yrittäjiksi. Ja sitten täti tulee katselemaan eikä edes osta mitään, vaan varastaa idean - ei kylläkään onneksi  myyntitarkoitukseen, vaan itselle iloksi. Tämä yrttiruukkujen suojus on hieno ja käyttökelpoinen idea, kiitos kipriikka (www.kipriikka.fi).

Ohoh, onpas kuivahtanut tuo sitruunamelissa.

Onneksi vesi auttoi vielä toipumaan

.

Nahka-applikaatiokokeilu

Neulakirjojen teon myötä nahan ompelu alkoi kiinnostaa. Kuten yleensäkin, menin kirppareille etsimään materiaalia. Löysin hienon fuksianpunaisen mokkanahkatakin, josta saa paljon kaikenlaista. Kokeilin pestäkin paria palasta, kannattikohan - väri lähti mokkanahkapuolelta, mutta nurjan puolen väri kirkastui, mutta nurjalla puolen on paljon muuten huonoja kohtia.

Aloitin peruspussukasta

Applikaatiot ompelin suoralla ompeleella suunnilleen reunasta. Seuraavaksi vetoketju vuorin ja päällisen väliin.









Ja sitten pussukaksi

Tämä on pestyn palasen nurjan puoli - hieno kirkas väri

Ja tämä puoli on pesemättömästä palasesta, ei paha sekään

Nahan ompelu on mukavaa, ei tarvitse pahemmin reunoja huolitella. Pian 30 vuotta vanha ompelukoneeni vaan on nahan ompelussa oikukas, välillä tikki on hyvää ja tasaista, joskus taas varsinkin siksakissa ylä- ja alalanka eivät tartu toisiinsa. Suora ommel näyttää onnistuvan varmemmin - jatkossa sitä siis!