Tänään syntyivät kattohaikara ja sen ystävä varis.
Ensin oli rautalankajalat ja katiskaverkosta tehty pallo.
Sitten alkoi risujen punonta.
Hupsista, hiukan vielä vastasyntyneen jalat tutisee, pyrstö taitaa painaa liikaa.
Pientä pyrstön muotoilua ja jalkoihin vähän muskelia, jospa se auttaisi.
Mites täältä Malmitalolta kotiin mennään, ai fillarilla vai?
Kannat kattoon ja menoksi.
Ei ole linnun hyvä olla yksin. Tämä lintu seisookin tukevasti kivellä. Sisuskalut tehty kokeeksi pajusta ja risusta.
Ja taas on äidin pikkuapulainen vauhdissa. Risut on ehkä parasta, mitä kissalle voi tarjota, lukuunottamatta ruokaa. Tosi kiva askarrella yhdessä.
Tässä seison, enkä muuta voi. Huomenna kattohaikarakin kuulemma muuttaa katolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti