Aloitimme tekemällä päreitä.
Jos kori olisi pitänyt tehdä itse vuolluista päreistä, niin siihen olisi kyllä mennyt pari viikkoa. Onneksi opettajalla oli selkänsä takana valmiita pärenippuja. Totesin, että puukon terävyys on melko suhteellinen käsite ja riippuu, mitä sillä leikkaa. Jos leikkaa märkää puuta tai pärettä, puukko on tylsä, mutta samainen puukko tekee kyllä aika imakasti haavan sormeen...
Pohjasta aloitettiin. Ei päreet meinanneet millään pysyä paikallaan. Meinas ... palaa.
Ystävysten korit vierekkäin. Ope kyllä auttoi kahvojen teossa. Vammojen ja puutteellisten näppivoimien vuoksi ei koivunoksien pyörittely sujunut niin kuin strömsössä. |
Mun kori :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti