Märkähuovuttamisen alkeet

Olen aiemmin kokeillut pieniä neulahuovutustöitä ja katsellut isompia märkähuovutuksella tehtyjä. Kansalaisopiston ohjelmassa on nyt huovutuskurssi ja ilmottauduinkin sinne. Minulla on taipumus kiiruhtaa ensin kokeilemaan ja tekemään ja tutkia toimintaohjeet vasta kun tulee ongelmia. Niinpä nytkin muut tekivät pieniä kokeiluja, esim. satukukkia ja minä malttamattomana halusin tehdä heti hatun. No, onneksi oli hyvä opettaja, joka ei ainakaan näyttänyt epäilystään, vaan ohjasi huolella joka vaiheen.
Innoissani en muistanut ottaa työkuvia eri vaiheista, mutta aion tehdä toisenkin ja kuvata siitä muistiinpanot.

 

Sopivan kokoisen tukin päällä märkää hattua nuijittiin tiiviiksi puisella puheenjohtajan nuijalla ja höyrytettiin silitysraudalla. Lieri oli aika leveä ja leikkasin siis liiat pois. Suikaleista tuli neulahuovutttamalla mukavasti kukkakimppu somisteeksi.

 

Juuri omaan päähän sopivaa, mieleistä hattua on ollut vaikea löytää valmiina, 

joten oli erityinen ilo kun tämä onnistui mukavasti.

Aiemmin olin saanut lahjaksi Riitalta kauniit, koukkuamalla tehdyt kynsikkäät ja 

Merjalta suloisen pehmeän silkkihuivin Istanbulin tuliaisina. Nyt nämä kaikki

sopivat hienosti yhteen.

VANHA NOJATUOLI

Meillä on ollut käytössä jo kolmisenkymmentä vuotta anopilta ja apelta saadut vanhat nojatulit 50-luvulta. Kerran olen kunnostunut ne ihan perusteellisesti, mutta ne päälliset ja osin jousitukset ja liimauksetkin ovat olleet jo pitkään huonossa kunnossa. Viimeiset vuodet on pärjätty irtopäällisillä. Syksyllä paikallinen sisustusompelimo tyhjensi varastojaan ja myi muovipusseittain jäännöstilkkuja. Ja kuinkas kävikään, ostin n kpl pusseja. Värejä oli joka lähtöön, onneksi myös punaisia .

Lisäksi kaivoin taas sieltä vinttiaarreaitasta vanhat punaiset samettihousut,,,

Tilkkuja levitettyinä tuolin päälle.

Valmis. Välissä vanu, huoliteltu vinonauhalla. Tällä mennään taas muutama kuukausi. Tai muutama vuosi.

VIRKATTU JAKKU

Ostin kesällä ex tempore mekon, jota kuvittelin osaavani käyttää. Himmeästi kiiltävää, ruttuista viskoosia, ei mitään lurexia. Mekon käyttö ei oikein luonnistunut ennenkuin virkkasin siihen sopivan jakun.

Lanka on Pirtin kehräämön karstalanka, väri lupiini. Virkattaessa lanka oi aika karkeaa, mutta tuntuu käytössä onneksi pehmiävän.

HUIVEJA ja KÄRSIVÄLLISYYSHARJOITUKSIA

Sain pari kevättä sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin lankakauppaan. Ostin punaista puuvillaviskoosia ja oranssia puuvillaa, joista neuloin tuubihuivin.

1. versio

Tuubihuivi näyttää muiden kaulassa hienolta. Minun huivini lojui kaapissa ja milloin missäkin - käyttämättömänä. En osannut käyttää sitä. En tuubihuivina, enkä edes pitkänä huivina. Lopulta purin sen ja virkkasin punaisen langan kolmiohuiviksi. 

2. versio

Oli mukavan haasteellista selvittää ohjeen perusteella virkkausmalli. Olen aikaisemmin perehtynyt ohjeiden lukemiseen tosi vähän.  

Virkattu huivi tuntui kovalta ja mallikin oli liian kolmio, eli se ei asettunut mukavasti hartioille. Sitä en sitten kauaa katsellut, vaan purin taas koko huivin.

3. versio

Seuraavaksi päätin kokeilla baktushuivin tekemistä. Taas ohjeita lukemaan netistä...aloitetaan muutamalla silmukalla ja levennetään keskikohtaan asti, jonka jälkeen sitten kavennetaan...

Mutta IIK, tämäkin tuntui aivan liian kolmiomaiselta, eli sekään ei asettunut. Halusin nimenomaan huivin, joka lämmittää myös hartioita!

4. versio

Lopulta palasin takaisin malliin, josta olen neulonut jo kaksi huivia, ohje Garnstudion sivuilla: 
http://garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=147&d_id=13&lang=fi 

Tämä tuttu ja turvallinen malli asettuu kaulaan hyvin ja ylettyy myös hartioille. Vaihtelu ei siis varsinaisesti virkistänyt..

Ihmettelen itsekin kuinka minulla riittää kärsivällisyyttä näissä käsityöasioissa. Kärsivällisyyteni on jakautunut aika epätasapainoisesti - muihin asioihin sitä ei aina sitten riitäkään ;-)

Tämä on viime talvena neulottu huivi. Lanka on babyalpakkaa ja on ihanan lämmin.

MUISTIVIHKO

Uuden vuoden alkaessa huomasin tarvitsevani muistivihkoa. Koska suurin osa tavaroistamme on varastossa, ei täältä väliaikaisasunnostamme löytynyt minkäänlaista vihkoa -materiaalia sen tekemiseen kylläkin. Valmista vihkohan EI VOI ostaa, eli ainoa vaihtoehto oli tehdä se itse.

Osan kankaista ja langoista olin ottanut mukaan- ja helmet tietenkin. Ilman käsityötarvikkeita elämästä ei tulisi kertakaikkiaan yhtään mitään!

Nyt sitten vaan kirjoittamaan muistiin kaikenlaista...

Virkattuja koruja

Korvikset liukuvärjätystä langasta virkkasin ja tärkkäsin.

Virkkasin myös rannekorun ketjusilmukoilla.

Ja sormuskin vielä.

Kokonaisuutta täydentää lasten pieni helmikaulanauha, joka saakin tässä toimia rannekoruna.

Puupiirustusta

Syksyn viimeisellä käsityökoulukerralla pääsin kokeilemaan puupiirustusta.  Sopivaa aihetta mietin kuukauden, Edellisenä iltana piirtelin tuntikausia erilaisia luonnoksia ja lopulta suunnitelma syntyi viidessä minuutissa, kun lopetin ylenmäärisen yrittämisen. 

Luonnos jäljennettin muutamia viikkoja sitten pohjustetulle vanerin palalle ja sen jälkeen alkoi yllättävän raskas kaiverrusurakka.

Värien sekoittelu oli kiehtovaa. 

Väri siirrettiin telalle lasilevyn päällä. Ensin telasin taustan vanerilevyn sileälle puolelle. 

Levyssä olevasta oksan kolosta tuli sopivasti kuu. 

Kun tausta oli valmis, vaneri pestiin ja otettiin käyttöön varsinainen kaiverruskuvio.

Kuvio painettiin ensimmäisen vedoksen päälle.

Ja loppu aika menikin sitten värien kanssa leikkiessä. Kolmiuolotteisuutta kuviin saa painamalla saman kuvion eri väreillä hiukan eri kohtaan.