KALENTEREIDEN PÄÄLLYSTÄMISTÄ...

Ammattiliiton kalenterin kantta on tosi tylsää katsella. Niinpä päällystän sen joka vuosi - yleensä joulukuussa. Vuosi vaihtui ja perinteinen kalenterin päälystämisen aika livahti ohi melkein huomaamatta: tänä vuonna sain kannen valmiiksi vasta helmikuussa. 

Lähtökohtanani on se, että mitään uutta materiaalia en osta, vaan kaiken pitää löytyä omista varastoistani. 

Pohjakangas on vanhoista viininpunaisista farkuista. 

Leikkasin huovasta ympyröitä ja kirjoin niihin puuvillalangalla.

Edellisen vuoden kansi

...ja sitä edellisen

...ja sitä edellisen

Tämä panee miettimään, että kai minäkin olen jo vähän vanhentunut, kun noita kalentereitakin on tullut aika kasa tehtyä. (no ihan kaikkia päällystettyjä kansia en ottanut kuvaan...) 

Vielä muutama poiminta 1980-luvun lopulta: 

muovitettu paperi

1990

Toinenkin vetoketju-huopakoru

Piti minunkin päästä kokeilemaan vetoketju-huopakorua. Kokeilin Johannan ohjeen mukaan kuumaliimapistoolilla kiinnittää vetoketjua. Aikamoista suttua tuli. 

 

Kokeilin ompelemista ja revin liimat sen jälkeen pois. 

Vähän helmiä taitaa kaivata tämäkin.

Harmillisesti jäivät ompeleet näkyviin. Karhunlanka oli vähän liian raju valinta. Poistin vielä mustat langat ja ompelin uudestaan sinisellä. Jokohan tämä nyt alkais olla?

Klipsuvalaisin

Viime kesänä tuli tarve tehdä klipsuista valaisin. Etsiskelin kirppareilta sopivaa valaisimen runkoa. En löytänyt järkihintaan sopivaa ja kärsimättömänä ryhdyin virkkaamaan. Ajatuksena oli taitella runko rautalangasta itse. Rautalankakehikosta huono tuli ja hermo meni. 

Otin virkkauksen matkaan ja menin Ikeaan. Ostin mahdollisimman halvan sopivan kokoisen valaisimen. Irrotin valaisimesta kankaan pois huomatakseni, että kehikko oli sittenkin liian pieni. Ehkä teen virkkauksesta jonain päivänä käsilaukun.

Varjostinkehikkoon sopivan uuden varjostimen virkkaaminen ei enää huvittanut. Löysin ohjeen, miten klipsuja liitetään yhteen ilman virkkausta. Ruuvipenkki ja pihdit esille ja uusi yritys.

Ai mitä ruuvipenkki tässä tekee? Klipsu pitää taivuttaa keskeltä, joten kiinnitin klipsun penkkiin ja taivutin sitä käsillä kevyesti. Sen jälkeen pihdillä klipsun ehjä lenkki poikki.  

Uusi valaisin syntyi lopulta parissa päivässä, kun edellisen virkkaamiseen taisi mennä melkein puoli vuotta.

RÄSYVIRKKAUSTA JA VIRKKUUKOUKUN PÄÄLLYSTYSTÄ

En ole raatsinut heittää vanhoja hyvän värisiä vaatteita pois, vaan olen leikannut niistä matonkuteita. Nyt innostuin kokeilemaan räsyvirkkausta.

Normaalilla virkkuukoukulla virkkaaminen oli hankalaa ja raskasta, sormet kipeytyi. Kokeilin teipata vähän erkkaria koukun varteen.

Mutta sekään ei oikein auttanut.

Vähän ennen viittä (sulkemisaikaa) lauantaina ryntäsin askartelukauppaan ja kävin ostamassa Fimo-massaa ja tein koukusta ergonomisemman. Ensimmäisen kokeilun (oikeanpuoleinen) kaulitsin levyksi ja kieritin sen koukun ympärille. Kuviot menivät päällekäin ja siitä tuli ihan sotkuinen ja ruma - vaikkakin ergonomisesti käteensopiva. 

Sitten virkkaaminen oli tosi paljon helpompaa!

Musta lanka on kalalankaa ja oranssi moppilankaa.

Tämän toisen koukun ympärille painelin kiekuroita ja pyörittelin sen sitten tasaiseksi pöydän päällä. 

Massa kovetetaan uunissa. Laitoin koukut kylmään uuniin ja sitten vasta lämmön päälle, koska virkkuukoukku on metallia.

Aloitin uuden työn koukkuun sopivista väreistä. Vihreän nauhan olen ostanut joskus kirpparilta matonkuteeksi. Vielä en oikein tiedä mitä tästä tulee..

JOHANNALLEN PIKKUSISAR

Sain vanhan talvitakin teddyvuoren...se oli ilmiselvästi tarkoitettu uuden nallen tekemiseen. Niinpä asettelin sen päälle kaavat ja leikkasin... 

Johannalle sai pikkusisaren:

"Osaan minä vähän poseeratakin kameralle"

"Heippa Johannalle, minä muutan pikku-Leevin luo asumaan. Saan kuulemma ihan uuden kodin!"

Joululahjoja

Nyt voi jo julkaista kuvia joululahjoista, kun lahjat on jo annettu.

Ostin pari viikkoa ennen joulua uuden ompelukoneen. Se on ihana. Vanha koneeni on ostettu 1983 ja luulin, että se toimii ihan kohtuullisesti. Mutta nyt, kun olen saanut ommella ihan uudella, ymmärrän, että osasyy koneompelun vähenemiseen on ollut tuon vanhan koneen arvaamattomuus - välillä ompelee kunnon tikkiä ja välillä ei. Uuden koneen juttuja täytyi kokeilla. Läheisille syntyi kokeiluista pussukoita.

Konekirjontalangalla

Vuori nätistä kirpparihameesta.

Joskus marraskuussa tutussa lankakaupassa oli Teeteen kinnaslankoja (Pallas) tarjouksessa. Olin kyllä liikkeellä jo päivää ennen tarjouksen alkamista, mutta ostin silti langat ja ohjeen. Ohje oli huono ja epätarkka, mutta kintaat tulivat ajoissa valmiiksi.

Islantilaisvillapaita 2

Pari kuukautta sitten vakaana aikomuksenani oli saada valmiiksi keskeneräisiä käsitöitä. Ei näytä lupaavalta.

Tämä oli neulottu jo n. 14 vuotta sitten.

Aloin kuitenkin ajattelemaan, ettei noin paksua villapaitaa tule missään pidettyä. Neuletakki olisi paljon kätevämpi. Niinpä purin sen.

Sama silmukkamäärä, mutta nyt tästä tulee villatakki. Sitten joskus.

Kyllä tämä vielä tästä.