VIRKATTU JAKKU

Ostin kesällä ex tempore mekon, jota kuvittelin osaavani käyttää. Himmeästi kiiltävää, ruttuista viskoosia, ei mitään lurexia. Mekon käyttö ei oikein luonnistunut ennenkuin virkkasin siihen sopivan jakun.

Lanka on Pirtin kehräämön karstalanka, väri lupiini. Virkattaessa lanka oi aika karkeaa, mutta tuntuu käytössä onneksi pehmiävän.

HUIVEJA ja KÄRSIVÄLLISYYSHARJOITUKSIA

Sain pari kevättä sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin lankakauppaan. Ostin punaista puuvillaviskoosia ja oranssia puuvillaa, joista neuloin tuubihuivin.

1. versio

Tuubihuivi näyttää muiden kaulassa hienolta. Minun huivini lojui kaapissa ja milloin missäkin - käyttämättömänä. En osannut käyttää sitä. En tuubihuivina, enkä edes pitkänä huivina. Lopulta purin sen ja virkkasin punaisen langan kolmiohuiviksi. 

2. versio

Oli mukavan haasteellista selvittää ohjeen perusteella virkkausmalli. Olen aikaisemmin perehtynyt ohjeiden lukemiseen tosi vähän.  

Virkattu huivi tuntui kovalta ja mallikin oli liian kolmio, eli se ei asettunut mukavasti hartioille. Sitä en sitten kauaa katsellut, vaan purin taas koko huivin.

3. versio

Seuraavaksi päätin kokeilla baktushuivin tekemistä. Taas ohjeita lukemaan netistä...aloitetaan muutamalla silmukalla ja levennetään keskikohtaan asti, jonka jälkeen sitten kavennetaan...

Mutta IIK, tämäkin tuntui aivan liian kolmiomaiselta, eli sekään ei asettunut. Halusin nimenomaan huivin, joka lämmittää myös hartioita!

4. versio

Lopulta palasin takaisin malliin, josta olen neulonut jo kaksi huivia, ohje Garnstudion sivuilla: 
http://garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=147&d_id=13&lang=fi 

Tämä tuttu ja turvallinen malli asettuu kaulaan hyvin ja ylettyy myös hartioille. Vaihtelu ei siis varsinaisesti virkistänyt..

Ihmettelen itsekin kuinka minulla riittää kärsivällisyyttä näissä käsityöasioissa. Kärsivällisyyteni on jakautunut aika epätasapainoisesti - muihin asioihin sitä ei aina sitten riitäkään ;-)

Tämä on viime talvena neulottu huivi. Lanka on babyalpakkaa ja on ihanan lämmin.

MUISTIVIHKO

Uuden vuoden alkaessa huomasin tarvitsevani muistivihkoa. Koska suurin osa tavaroistamme on varastossa, ei täältä väliaikaisasunnostamme löytynyt minkäänlaista vihkoa -materiaalia sen tekemiseen kylläkin. Valmista vihkohan EI VOI ostaa, eli ainoa vaihtoehto oli tehdä se itse.

Osan kankaista ja langoista olin ottanut mukaan- ja helmet tietenkin. Ilman käsityötarvikkeita elämästä ei tulisi kertakaikkiaan yhtään mitään!

Nyt sitten vaan kirjoittamaan muistiin kaikenlaista...

Virkattuja koruja

Korvikset liukuvärjätystä langasta virkkasin ja tärkkäsin.

Virkkasin myös rannekorun ketjusilmukoilla.

Ja sormuskin vielä.

Kokonaisuutta täydentää lasten pieni helmikaulanauha, joka saakin tässä toimia rannekoruna.

Puupiirustusta

Syksyn viimeisellä käsityökoulukerralla pääsin kokeilemaan puupiirustusta.  Sopivaa aihetta mietin kuukauden, Edellisenä iltana piirtelin tuntikausia erilaisia luonnoksia ja lopulta suunnitelma syntyi viidessä minuutissa, kun lopetin ylenmäärisen yrittämisen. 

Luonnos jäljennettin muutamia viikkoja sitten pohjustetulle vanerin palalle ja sen jälkeen alkoi yllättävän raskas kaiverrusurakka.

Värien sekoittelu oli kiehtovaa. 

Väri siirrettiin telalle lasilevyn päällä. Ensin telasin taustan vanerilevyn sileälle puolelle. 

Levyssä olevasta oksan kolosta tuli sopivasti kuu. 

Kun tausta oli valmis, vaneri pestiin ja otettiin käyttöön varsinainen kaiverruskuvio.

Kuvio painettiin ensimmäisen vedoksen päälle.

Ja loppu aika menikin sitten värien kanssa leikkiessä. Kolmiuolotteisuutta kuviin saa painamalla saman kuvion eri väreillä hiukan eri kohtaan.

Kirjoneulesukat

Sain äidiltä todella inspiroivan kirjoneulemallikirjan. Pitkään aikaan en ole kirjoneuleita neulonutkaan, mutta tästä se taas lähtee, lapasesta....

Joulupuu hamahelmistä

Joulukujan puita koristaa tänä vuonna kohta jo perinnekoristeiksi muuttuvien, viime vuonna virkattujen tähtien ja neulottujen joulupallojen, lisäksi hamahelmikoristeet. Naapuri niitä eskari-ikäisen tyttärensä kanssa oli taituroinut. 

Naapurin innoittamana kaivelin komeron perukoilta hamahelmet esille. Hyvä, ettei tullut pistettyä näitäkään pitkään käyttämättömänä olleita aarteita kiertoon. Edellisen kerran niistä askartelivat lapset...  nyt äiti. Aikansa tytär seurasi puuhaa sivusta ja innostui sitten itsekin melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen muutaman koristeen värkkäämään. Naapuri väitti hommaa koukuttavaksi. Oikeassa oli. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että piti mennä kaupasta lisää helmiä ostamaan. Nyt on taas mistä ottaa, kun seuraavan kerran hamahelmiä tarvitaan.