Kevään näperryksiä 1

Käsityömessuilla käynti kannattaa. Nyt selvisin vähin kustannuksin, ostin vain kaksi kiloa rautalankaa. Mutta ideoita sieltä yleensä löytyy. Ihailen kovasti nuoria käsityöläisiä, jotka rohkenevat ryhtyä yrittäjiksi. Ja sitten täti tulee katselemaan eikä edes osta mitään, vaan varastaa idean - ei kylläkään onneksi  myyntitarkoitukseen, vaan itselle iloksi. Tämä yrttiruukkujen suojus on hieno ja käyttökelpoinen idea, kiitos kipriikka (www.kipriikka.fi).

Ohoh, onpas kuivahtanut tuo sitruunamelissa.

Onneksi vesi auttoi vielä toipumaan

.

Tuftausta 1

Talven harrastuskurssilla opeteltiin onneksi tuftaamaan. Oikeaa ryijyä en ole ainakaan vielä rohjennut alkaa tekemään, en isoa enkä pientä. Olen ihaillut Eva Brummerin Zepra-ryijyä, livenä en sitä ole koskaan nähnyt, mutta kuvissakin se on upea. Nyt kokeilin pikku-Zeproja tuftaamalla. Tuftaaminen on todella nopeaa ja helppoa, sopii mulle hyvin.

Tuftaus tapahtuu siis työn nurjalta puolelta esim. säkkikankaalle, joka on pingoitettu kehykseen. Tuftauslaite työntää siinä kulkevan langan työn oikealle puolelle nukaksi.

Tässä lähes valmis työ nurjalta puolelta. Valmis työ käsitellään liimalla nurjalta puolelta, ettei se lähde purkautumaan.

Nukat ovat oikealla puolella lenkkeinä, halutessaan ne voi leikata auki. Tämä on lenkki-Zepra.

Orpo seepra-juliste sai seuraa seeprantaljoista.

Punaista ja raitaa

Kivat värit tässä sukkalangassa

Tuli siitä vinoraidallinen huivi epäsäännöllisellä oikein-nurin-neuloksella joka toisella kerroksella alussa kaksi silmukkaa yhteen neuloen ja kerroksen lopussa yhden silmukan lisäten.

Tätä lankaa pitää saada lisää. Myös vanha pipo on kaivannut uutta ilmetta.

Mitäs sitten seuraavaksi?

 

 Napituslistasta tuli kaksinkertainen. Napit siirretty päälle ja napinlävet piilossa uuden listan alla.

 Hihansuu

 

 Vielä ne sukat puuttuu. Alkaiskohan se sitten riittää tätä lajia?

Pääsiäislintu rautalangasta

Kävin tammikuussa Joensuussa ja paikallisessa Taitokeskuksessa oli upea rautalankalintu. Se on vaivannut mieltäni nyt pari kuukautta. Onneksi nappasin sieltä mukaan esitteen, jossa oli pieni kuva linnusta. Ajattelin, että nyt kerrankin otan kuvia jonkin tekemisestä vaihe vaiheelta. Muistin aikomukseni noin 15 minuuttia...

Tarvitaan rautalankaa, paksumpaa ja ohuempaa, pihdit katkaisua ja vääntöä varten. Ja hanska ainakin oikeaan käteen. Itse en koko aikaa käyttänyt ja on kyllä peukku kipeä.

Ekaksi jalkaosa kieputetaan ohuella langalla ympäriinsä. Linnussa on 15kpl  noin 80 cm pitkää pätkää lankaa.

 Ja poks, sitten unohdin kuvata, tekeminen vei mennessään. Tein lintua myös unissani, meni vissiin ylikierroksille. Siis lintu ei suinkaan valmistunut yhdellä istunnolla. Väilillä nukuin ja kävin töissäkin.

Päähän tarvittiin kaikki pätkät ja vähän lisääkin rautalankaa. Vähän jäi aivot kuitenkin näkyviin.

Nyt pisankamunilla on hyvä pesä

Luuritusta

Vanhoista luureista hapertuivat superlonipehmukkeet. Eihän niitä roskiinkaan voi laittaa, mutta aika epämukavat ovat.

Ehkäpä virkkaaminen auttaa tähänkin.

Kyllä nyt kelpaa

Möbiuksen huivi ja junahihat

Möbiuksen huivi on mielenkiintoinen aivojumppa.

 Huivi on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja. Lankana Novitan Puro. Hyvä ohje löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=LVnTda7F2V4

Huivi (ja palelevat kädet) ovat kaksi vuotta odottaneet kaverikseen tyyliin sopivia käsivarren lämmittimiä. Langatkin valmiiksi hankittuina. Junasukkia neuloessani sain lopulta valaistuksen. Kutsun näitä junahihoiksi.

Kyllä nyt tarkenee kylmemmälläkin taas istuskella näppiksen äärellä.

Lankaa jäi vielä pieni pätkä. Siispä päällystin yhden ponnarilenksun virkaten.

Junasukat

Onnen päivä. Pääsin pitkästä aikaa neulomaan vauvalle sukkia. Sain vinkin junasukista. Mitkä ihmeen junasukat? Googlailemaan siis.

Hyvin neulottu yö on parempi kuin huonosti nukuttu. Mikäpä on neulomista parempaa ajanvietettä aamuyön rauhallisina tunteina...

Tämä vaikuttaa hyvälle mallille. Mutta miksi tätä kutsutaan junasukaksi? Se on kerrottu ohjeen lisäksi täällä www.taitoep.net/toiminta-ja-palvelut/vauvan-sukan-ohje/