Virkattu jakku

 Punasävyisiä lankoja on jostain syystä kerääntynyt. Ellen Türkisin innostamana aloitin virkkaamaan kukkaneliöitä:

 

Etu

Taka

Hihansuuhun pikkuneliöitä

Yksityiskohta hihasta

Kuvausyritys omenapuun oksalla

ja aitan räystääseen ripustamalla...

 En ole aiemmin ymmärtänyt, miten vaikeaa on valokuvata käsitöitä. Miten ihmeessä se tehdään?

NAHKAKANTISIA KIRJOJA

Teimme yhdessä nahkakantisia kirjoja. Paperisivuiseen muistikirjan sivujen reunat leikkasin kuviosaksilla. Käytin saksia nyt ensimmäistä kertaa ja olin aika pettynyt kun huomasin, että ne tylsyivät tosi nopeasti.

Viimeisten sivujen leikkaaminen oli jo aika tuskaista!  

Reijitin sivut naskalilla paperimallin avulla puhelinluettolon taitetta apuna käyttäen.

 

Kanteen tein rieät T:n mainiolla reijittimellä.

 

Sivut ompelin tiukkakierteisellä merseroidulla puuvillalangalla.

 

Sitten mietin ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kiinnityssysteemiksi. Helmiä ja nappeja on kertynyt laatikoihini vuosien varrella melko runsaasti.

Olisiko vaikka tämä nappi hyvä?

Tein myös neulakirjan.

Muistikirjan kannen sisäpuolen kankaan olen tehnyt reilut 10 vuotta sitten reservivärjäyskurssilla. Kaikki kankaanpalat kannattaa säästää!!

Kannet on molemmissa kirjoissa samasta nahasta.Neulakirjassa päällä on kovempi puoli ja muistikirjassa mokkanahkapuoli.

PAPERIVERHO

Oli taas aika uudistaa ulko-oven ikkunan "verho".Alunperin paperiverho oli väliaikainen nopea ratkaisu siihen, että pimeän aikaan ulkoa ei näe sisälle. Hyvin usein väliaikaiset ratkaisut jäävät pitkäaikaiseksi tai jopa pysyviksi ratkaisuiksi.

 Leikattu kopiopaperi ei ole kovin kestävää. Joskus ovensuuhun juttelemaan jäävät vieraat nojaavat epähuomiossa ikkunaan.

Vanhat paperit siis takkaan ja uusia leikkaamaan.

Alunperin ovea ostaesamme sunnittelimme myös sen maalaamista talon väreihin sopivaksi, mutta se on toistaiseksi pysynyt valkoisena.

 

Uuden verhon tekeminen käy nopeasti ja kopiopaperia ja saksia on saatavilla kotona aina. Paperin leikkaaminen on hyvin rentouttavaa.

Uusi verho ei ole kovin selkeästi edellisestä poikkeava, mutta näköesteenä tielle päin se toimii riittävän hyvin.

Tervetuloa siis takaisin vieraat. Ovellekin saa jäädä suustaan kiinni - uusien verhojen leikkaaminen on mukavaa!

Villatakki

Ostin yli vuosi sitten ison kasan ihanan laatuista turkoosia merinovillalankaa. Siitä piti tulla pitkä yksivärinen villatakki. Lanka näytti kaupassa paljon paremman väriseltä kuin kotona eikä siitä sitten oikein tuntunutkaan tulevan sellaista villatakkia kuin oli tarkoitus. Homma meni purkuun monta kertaa ja välissä tuli tehtyä yhtä sun toista muuta käsityötä inspiraatiota odotellessa. 

Löysin sitten kaveriksi sinistä, vihreitä ja punaista omista lanka-arkistoista sekä kaupasta. Ajattelin niillä piristää turkoosia. Kun satuin lopulta näkemään Kauneimmat käsityöt-lehden numerossa 6/2012 kivan isoäidin ruutumallin, kokonaisuus alkoi hahmottua.

 Ruutuja virkkaillessa löytyi sitten puhtia neuloa itse villatakkikin valmiiksi. Siitä tulikin kietaisutakki.

Kun villatakki lopulta valmistui, loppui turkoosi lanka ja piti tulla toimeen niillä ruuduilla, joihin lanka riitti. Alunperin oli tarkoitus tehdä helmaan leveämpi virkkaus tai raita ruutuja. Nyt alareuna aavistuksen menee rullalle. Lankaa pitäisi olla tulossa lisää. Sitä odotellessa...

Tilkkukassi

Vanhoja farkkuja kertyy eikä niitä oikein voi poiskaan heittää - vai voisiko? Onneksi (!) vanhat kauppakassit alkavat olla aika kulahtaneita, tarvitaan uusia. Kotikadulla asuvan ystävän naapurilla oli viime keväänä pihakirppis, jossa oli tarjolla mm. huonekalukangasnäytepaloja ja kivoja puuvillakankaita. Vanhoja farkkuja on n. 20 kg meidän vintillä.

Käytin tilkutteluun tilkkusohvatyynystä jääneitä huonekalukankaiden näytetilkkujen jämiä ja 80-luvun samettifarkkujen palasia. Vai 70-luvun????? Omat Hietsun kirpparilta löydetyt paljon pidetyt keltaiset samettihiihtarit, kauan sitten alennusmyynnistä löydetyt tummanpunaiset sileäsamettihousut ja isän vihreät leveälahkeiset ja monia muita ...

Oikeastaan on aikamoinen rasite, kun ei oikein voi heittää mitään menemään. Alle 5 x 5 cm kangaspalat ehkä - toisaalta on aika hienoa, että vintiltä löytyy. Vetskarikin on äidin aikoinaan, ehkä 15 vuotta sitten kotipaikkakunnan farkkutehtaan poistomyynnistä ostama.


Mutta vapaalla kädellä leikkasin - ei viivaimia eikä mittauksia. Kankaat ovat pellavasekoitteita ja samettia, siksi suoraan leikkaaminen oli helppoa.

M:n vanhat farkut riittivät hyvin, paitsi tarvittaessa ylösnostettavaan vetoketjukaitaleeseen tarvittiin toisista farkuista vielä yhdestä lahkeesta osa.

Ja vuoriksi pihakirpparilta löytynyttä pallokangasta:

Päällisen ja vuorin väliin laitoin liimavanua, joka silitetään kiinni kankaaseen. Tein liimavanusta ja farkusta myös laukun pohjaan tukipalasen. Tosi paksuja saumoja! Kaksi ompelukoneen naulaa katkesi ja pakko oli jotkut kohdat kursia käsin. En aio arvioituttaa työn jälkeä kenelläkään. Käyttöarvo lienee tärkeämpää?

Tätä laukkua voin käyttää ehkä myös viikonloppureissuilla (pöh, mitään ei ole tiedossa...), koska sen saa suljettua vetoketjulla. No, sinne mahtuu ainakin kahdeksan maitotölkkiä ja yks ruispalapussi. Mars ruokakauppaan!

Pisankamunia

Kohta on pääsiäinen ja nyt voi jo alkaa maalaamaan pääsiäismunia.Viime vuonna opettelin Pisanka-munien maalausta.

Mustalla kuviointi viehätti, mutta kyllä värillisiäkin oli kiva tehdä:

 Tänään aloitellaan S:n kanssa vuoden 2013 pääsisäismunien koristelu !

HUOPATOSSUT

Vanhassa talossa kun asuu, ovat lattiat kylmät talvisin. Neuloin viime talvena itselleni tossut Huopanen langasta ja huovutin ne pesukoneessa. Koristeeksi tein dorsetnapit villalangasta.

Eräs sukulaistyttö ihastui tossuihini niin, että tein myös hänelle tossut 18 vuotislahjaksi.

                                           ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤



Myös mies toivoi itselleen huovutettuja tossuja. Lupasin hänellekin tossut syntymäpäivälahjaksi. Se projekti venähti vähän pidemmäksi kun olin suunnitellut ja syntymäpäivälahjaksi ne eivät valmistuneet. Mies täyttikin vähän enemmän kuin 18 ja osasi kärsivällisesti odottaa.

Ostin viime kesänä muutaman kerän raidallista Wash+Filt-it lankaa Belgiasta, mutta koska sitä ei ollut riittävästi, ostin vielä kerän vihreää Huopasta.

Koska tossujen pitää olla kokoa 47, huomasin pian että nämäkään langat eivät vielä riitä. Kaivelin vähän kaappejani ja löysin viime talvena Puro-langasta neulomani hihattimen, jota en ole käyttänyt. Niinpä purin sen ja hihatin muuttui tossuksi..Vieressä miehen villasukka.

Neulottu tossu ennen huovutusta.Vieressä oma puuvillasukka kokoa 39, sekä klassinen vertailukohde tulitikkurasia.

Tässä vertailun vuoksi sukulaistytön tossu ennen pesukoneeseen menoa. Ompelin kuplamuovin tossun sisään huovuttamisen ajaksi.

 

Raitalankojen värivaihtelu tekee tossuista eriväriset. Ja tässä kuvassa ne näyttävät eri kokoisiltakin!

Pistin tossut muun pyykin sekaan melko täyteen koneeseen 40 asteeseen. Sieltä ne tulivat lähinnä sen näköisinä kun ne olisi vaan pesty. Seuraavaksi pistin ne 60 asteeseen ja siellä ne huopuivat riittävästi.

Tein vielä nahkapohjat äitini ikivanhasta hameesta.

 Nyt ne eivät kulu ihan heti puhki.