Käsityöystävä Taru oli tehnyt neulakirjoja, nahkaisia, upeita. Tuo minulle ennen tuntematon kapine oli kankaisena syksyllä myös tilkkukurssin A:lla, joka kertoi tehneensä sen kansa(!)koulun alaluokilla käsin ompelemalla. Meillä ei kansakoulussa tehty neulakirjoja, mustekynän pyyhkijöitä kylläkin.
Nyt teimme neulakirjoja tammikuisessa käsityötapaamisessamme.
Nyt neulat ovat yksissä kansissa. Sivuja on neljä, toisella aukeamalla ovat pienet silmäneulat ja toisella isot parsinneulat ja muutama nuppi- ja hakaneula. Päällinen on tehty kirpparilta löytyneestä lilasta nahkahameesta ja nahkaan liimattu sisäkansi äidin Marimekon Iloisen takin lyhennetystä helmasta, kauniilla napilla myös muistoarvoa minulle. Kolusin kaikki laatikot ja nyt tiedän suunnilleen, minkälaisia neuloja omistan. Toki nuppineulat ovat neulatyynyissä, mutta käyttöneulat ovat nyt helposti kuljetettavassa paketissa turvassa nahkakansien sisällä. En ymmärrä, kuinka olen aiemmin tullut toimeen ilman neulakirjaa... Neulakirjassa on oma riskinsä - jos siihen kiinnittää kaikki neulansa, mitä tapahtuu, jos se häviää ? Muutaman kerran olen jo aika paniikissa etsinyt sitä.
Intouduin tekemään niitä enemmänkin, ne ovat oiva lahja neuloja käyttäville ystäville. Kuvia tulee, kun saan niihin kiinnityssysteemit. Kävin jo tänään kirpparilla ostamassa nappeja, niitä kun ei ennestään ole yhtään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti