Kansikuva

Kansikuva

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pääsiäislintu rautalangasta

Kävin tammikuussa Joensuussa ja paikallisessa Taitokeskuksessa oli upea rautalankalintu. Se on vaivannut mieltäni nyt pari kuukautta. Onneksi nappasin sieltä mukaan esitteen, jossa oli pieni kuva linnusta. Ajattelin, että nyt kerrankin otan kuvia jonkin tekemisestä vaihe vaiheelta. Muistin aikomukseni noin 15 minuuttia...

Tarvitaan rautalankaa, paksumpaa ja ohuempaa, pihdit katkaisua ja vääntöä varten. Ja hanska ainakin oikeaan käteen. Itse en koko aikaa käyttänyt ja on kyllä peukku kipeä.

Ekaksi jalkaosa kieputetaan ohuella langalla ympäriinsä. Linnussa on 15kpl  noin 80 cm pitkää pätkää lankaa.

















 Ja poks, sitten unohdin kuvata, tekeminen vei mennessään. Tein lintua myös unissani, meni vissiin ylikierroksille. Siis lintu ei suinkaan valmistunut yhdellä istunnolla. Väilillä nukuin ja kävin töissäkin.





Päähän tarvittiin kaikki pätkät ja vähän lisääkin rautalankaa. Vähän jäi aivot kuitenkin näkyviin.





Nyt pisankamunilla on hyvä pesä




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Luuritusta

Vanhoista luureista hapertuivat superlonipehmukkeet. Eihän niitä roskiinkaan voi laittaa, mutta aika epämukavat ovat.


Ehkäpä virkkaaminen auttaa tähänkin.







Kyllä nyt kelpaa

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Möbiuksen huivi ja junahihat

Möbiuksen huivi on mielenkiintoinen aivojumppa.


 Huivi on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja. Lankana Novitan Puro. Hyvä ohje löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=LVnTda7F2V4


Huivi (ja palelevat kädet) ovat kaksi vuotta odottaneet kaverikseen tyyliin sopivia käsivarren lämmittimiä. Langatkin valmiiksi hankittuina. Junasukkia neuloessani sain lopulta valaistuksen. Kutsun näitä junahihoiksi.



Kyllä nyt tarkenee kylmemmälläkin taas istuskella näppiksen äärellä.


Lankaa jäi vielä pieni pätkä. Siispä päällystin yhden ponnarilenksun virkaten.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Junasukat

Onnen päivä. Pääsin pitkästä aikaa neulomaan vauvalle sukkia. Sain vinkin junasukista. Mitkä ihmeen junasukat? Googlailemaan siis.

Hyvin neulottu yö on parempi kuin huonosti nukuttu. Mikäpä on neulomista parempaa ajanvietettä aamuyön rauhallisina tunteina...






Tämä vaikuttaa hyvälle mallille. Mutta miksi tätä kutsutaan junasukaksi? Se on kerrottu ohjeen lisäksi täällä www.taitoep.net/toiminta-ja-palvelut/vauvan-sukan-ohje/

Virkattu jakku

 Punasävyisiä lankoja on jostain syystä kerääntynyt. Ellen Türkisin innostamana aloitin virkkaamaan kukkaneliöitä:

 

Etu
Taka
Hihansuuhun pikkuneliöitä

Yksityiskohta hihasta
Kuvausyritys omenapuun oksalla

ja aitan räystääseen ripustamalla...

 En ole aiemmin ymmärtänyt, miten vaikeaa on valokuvata käsitöitä. Miten ihmeessä se tehdään?


tiistai 5. maaliskuuta 2013

NAHKAKANTISIA KIRJOJA



Teimme yhdessä nahkakantisia kirjoja. Paperisivuiseen muistikirjan sivujen reunat leikkasin kuviosaksilla. Käytin saksia nyt ensimmäistä kertaa ja olin aika pettynyt kun huomasin, että ne tylsyivät tosi nopeasti.





Viimeisten sivujen leikkaaminen oli jo aika tuskaista!  






Reijitin sivut naskalilla paperimallin avulla puhelinluettolon taitetta apuna käyttäen.



 

Kanteen tein rieät T:n mainiolla reijittimellä.




 
Sivut ompelin tiukkakierteisellä merseroidulla puuvillalangalla.






 





Sitten mietin ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kiinnityssysteemiksi. Helmiä ja nappeja on kertynyt laatikoihini vuosien varrella melko runsaasti.





Olisiko vaikka tämä nappi hyvä?



Tein myös neulakirjan.






Muistikirjan kannen sisäpuolen kankaan olen tehnyt reilut 10 vuotta sitten reservivärjäyskurssilla. Kaikki kankaanpalat kannattaa säästää!!






Kannet on molemmissa kirjoissa samasta nahasta.Neulakirjassa päällä on kovempi puoli ja muistikirjassa mokkanahkapuoli.




PAPERIVERHO




Oli taas aika uudistaa ulko-oven ikkunan "verho".Alunperin paperiverho oli väliaikainen nopea ratkaisu siihen, että pimeän aikaan ulkoa ei näe sisälle. Hyvin usein väliaikaiset ratkaisut jäävät pitkäaikaiseksi tai jopa pysyviksi ratkaisuiksi.



 Leikattu kopiopaperi ei ole kovin kestävää. Joskus ovensuuhun juttelemaan jäävät vieraat nojaavat epähuomiossa ikkunaan.





Vanhat paperit siis takkaan ja uusia leikkaamaan.








Alunperin ovea ostaesamme sunnittelimme myös sen maalaamista talon väreihin sopivaksi, mutta se on toistaiseksi pysynyt valkoisena.







Uuden verhon tekeminen käy nopeasti ja kopiopaperia ja saksia on saatavilla kotona aina. Paperin leikkaaminen on hyvin rentouttavaa.














Uusi verho ei ole kovin selkeästi edellisestä poikkeava, mutta näköesteenä tielle päin se toimii riittävän hyvin.






Tervetuloa siis takaisin vieraat. Ovellekin saa jäädä suustaan kiinni - uusien verhojen leikkaaminen on mukavaa!



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Villatakki

Ostin yli vuosi sitten ison kasan ihanan laatuista turkoosia merinovillalankaa. Siitä piti tulla pitkä yksivärinen villatakki. Lanka näytti kaupassa paljon paremman väriseltä kuin kotona eikä siitä sitten oikein tuntunutkaan tulevan sellaista villatakkia kuin oli tarkoitus. Homma meni purkuun monta kertaa ja välissä tuli tehtyä yhtä sun toista muuta käsityötä inspiraatiota odotellessa. 

Löysin sitten kaveriksi sinistä, vihreitä ja punaista omista lanka-arkistoista sekä kaupasta. Ajattelin niillä piristää turkoosia. Kun satuin lopulta näkemään Kauneimmat käsityöt-lehden numerossa 6/2012 kivan isoäidin ruutumallin, kokonaisuus alkoi hahmottua.


 Ruutuja virkkaillessa löytyi sitten puhtia neuloa itse villatakkikin valmiiksi. Siitä tulikin kietaisutakki.


Kun villatakki lopulta valmistui, loppui turkoosi lanka ja piti tulla toimeen niillä ruuduilla, joihin lanka riitti. Alunperin oli tarkoitus tehdä helmaan leveämpi virkkaus tai raita ruutuja. Nyt alareuna aavistuksen menee rullalle. Lankaa pitäisi olla tulossa lisää. Sitä odotellessa...