Kansikuva

Kansikuva

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukujan avajaiset

Ensimmäisen adventin aattona vietettiin Versokujalla joulukujan avajaisia.Kadun pylväslepät tuovat nyt valoa pimeyteen.





Versokujan virkkajat ovat ahertaneet viime viikkoina yhdessä milloin kenenkin keittiön pöydän äärellä ja viimeisiä virkkailivat muutamat vielä avajaisia edeltävänä yönäkin.












maanantai 25. marraskuuta 2013

Huovutettu laukku


Takana kolme päivää huovutusta. Kassin päätin tehdä.


Ensin leikataan kuplamuovista kaava ja levitetään ristikkäin vino pino huopaa tasolle kaavan päälle. Keskiosa kastellaan lämpimällä saippuavedellä.



Kaava siirretään tason päälle.



Reunat taitellaan kuplamuovikaavan päälle saumoiksi. Päälle levitetään lisää villaa, kastellaan ja ryhdytään huovuttamaan. 



Kun saumat tarttuvat kiinni, leikataan yläosaan kassille suu ja kahvat. Kassin sisälle laitetaan muotti. Tässä tapauksessa muotiksi päätyi paketiksi kääritty telttapatja.

Aika monen hikisen tunnin jälkeen kassi alkaa pikkuhiljaa lähestyä esikuvaansa.



Kahva tuotti pientä päänvaivaa. Lopulta päädyin turvautumaan karhunlankaan. Tämän sitten päällystin ensin neulahuovuttamalla ja sen jälkeen märkähuovuttamalla.



Koristelua ensin neulahuovuttamalla ja sitten taas läträämään veden kanssa.




Lopuksi vielä ompelin kuvion reunaan heijastinnauhaa, mikä ei tässä auringonpaisteessa juurikaan kyllä näy. Tässä on hyvä avantouintikamppeita kuskata, lämpimässä laukussa. Ei tule tossuille ja uimapuvulle kylmä uinnin jälkeen.















lauantai 23. marraskuuta 2013

VETOKETJU-HUOPAKORU

Olen ihaillut  Odile Govan vetoketju-huopatöitä (mm. täältä: http://woollyfabulous.com/) ja pitkään miettinyt, että kuinka ne tehdään. Pinterestistä löysin ohjeen, jossa neuvotaan leikkaamaan vetoketjusta kangasosa pois ja liimaamaan metalliosa kuumaliimalla huopa-alustalle. 

Illalla myöhään innostuin kokeilemaan. Onneksi kaikki tarvittava löytyi kotoa: kaivoin villavarastostani palan huovutettua levyä ja ja huovutusvillaa, sekä vetoketjuvarastostani vanhan metallivetoketjun. 




Leikkasin ja liimasin vetoketjun kiinni huopalevyyn. Vetoketju oli yllättävän jäykkää, siis kun vertaan Wolly fabulousin sivujen töihin (ja vetoketjuihin). Siellä on vaikka minkälaisia kiemuroita ja koukeroita ja linnun teräviä nokkia. 

Kuumaliiman kanssa liimaaminen on myös aikamoista läträämistä. En tiedä onko oma liimapistoolini jotenkin huono, mutta liimaa tulle jatkuvalla syötöllä silloin kun se on kuumaa ja siksipä liimaa sotkeentuu väkisin vähän joka paikkaan.




Yläkoukerot ompelin muutamalla pistolla kiinni.



Mietin että pidättäydynkö näinkin yksinkertaisessa, mutta sitten oli kokeiltava ne mun pakolliset helmikoristelut.




Näin päin katsottuna tästä tulee mieleen tursas tai joku muu merenelävä....



..ja näin päin taas porsas 





...onko näin vähän neutraalimpi, vai tuleeko tästäkin jotain mielleyhtymiä?




perjantai 22. marraskuuta 2013

Himmeli

Vintiltä löytyi pitkän saksan harjoituskirja yo-kirjoituksia varten. Oli käytössä keväällä 1975. Miksihän olen sen säilyttänyt? No, siinä oli hyvä fontti ja paperi tarpeeksi valkoista. Muistelin myös saksan tunteja ja opettajia, jotka olivat kyllä varsinaisia Persoonia. Otin kirjan uusiokäyttöön.



Tilkkuleikkuri ja -alusta olivat taas hyödylliset. Äiti osti ne joskus 1990-luvun puolivälissä. Ovat muutoinkin olleet kovassa käytössä.


Yli 400 palaa, 4 x 5 cm.



Paloista rullattiin sukkapuikon ja liiman avulla yhtä monta rullaa. Etusormet ja peukalot olivat aika helliä ankaran rullauksen jälkeen.

Ja sitten aletaan tekemään himmeliä. On ihan oikeasti mukavaa tehdä himmeli kestävistä paperirullista. Olki tuntuikin aika hauraalle paperin jälkeen.

Yllättävää, mutta osasin hahmottaa teko-ohjeen tekemisen edistyessä. Lankaa meni vallan paljon ja aina, jos oli väärässä paikassa langan kanssa, pystyi pujottautumaan oikeaan kohtaan...






Idea ja ohje tähän himmeliin löytyi Eija Kosken Himmeli-kirjasta, jossa on muitakin kauniita himmeli-malleja. Moderni pyöreä paperi-himmeli on niin kaunis, että seuraavaksi aion tehdä samanlaisen suuremman. Siinä paperirullien pituus on ehkä 7-8 cm. Ja ehkä rullat ovat kokovalkoisia.

torstai 14. marraskuuta 2013

Nunohuovutusta

Valkoinen silkkihuivi ja merinovillaa



Levitetään tasolle silkkihuivia isompi pala kulpamuovia. Kuplamuovin päälle huivi. Ja sittenpä vaan villoja huivin päälle asettelemaan. 




Useita tunteja asettelussa taisi vierähtää, mutta valmista lopulta tuli. Lopultakin itse huovutus pääsee alkamaan. Tulikuumaa vettä huiville maltillisesti ja koko sommitelma rullalle pyöreän puutangon ympärille. Pyyhe vielä rullan ympärille lämmikkeeksi ja alkaa armoton rullailu.



Jostain syytä tumma punainen ei suostunut tarttumaan silkkiin, joten sitä piti sitten vielä käsin hieromalla huovutella kiinni. Melkeinpä päivä tässä kaikessa meni, mutta tulihan siitä sitten valmistakin lopulta.







Aika kiehtovaa puuhaa. Seuraavaksi täytynee kokeilla sideharsoa silkin sijaan.




tiistai 5. marraskuuta 2013

TAKOMASSA



Olimme käsityöporukkamme kanssa takomassa eräänä syksyisenä lauantaina Toivolan vanhalla pihalla sijaitseavasssa Manalan pajassa (http://www.manalanpaja.com/)

Opettajana meillä oli Manalan pajan seppä Markus Ahola, sekä hänen apurinaan nuori työharjoittelija Petäjäveden käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta.




Aluksi mietimme, mitä itse kukin haluaa tehdä ja minkä vahvuista rautatankoa tekemiseen tarvitaan. Aikani pohdittuani päätin tehdä oveen hakasen eli säpin. Ovea säpille ei vielä ole, mutta eiköhän sekin asia järjesty aikanaan.








Aluksi rautaa kummennettaessa tuijotin liekkeihin liian intensiivisesti ja tuntui, että tuli poltti reikiä silmiin. Yritin opetella katsomaan poispäin, vaikka tuleen tuijottaminen oli kiehtovaa ja silmät meinasivatkin koko ajan karata liekkeihin!.




       Rauta on todellakin taottava kun se on kuumaa!







Nyt sitten tarvitaan ovi. Pitääköhän mun tehdä se itse, vai tekiksköhän sen joku muu??




Helena teki sinappituubinpuristimen joulupöytään.




Takominen oli fyysisesti raskasta, mutta tosi mukavaa! Heti seuraavan tilaisuuden tullen olen taas valmis tarttumaan rautatankoon ja vasaraan.