Kansikuva

Kansikuva

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kielokintaat, onteloneulontaa ja valokuvausta

Sain mielenkiintoisen suunnitteluhaasteen, kielokintaat. 



Sinisen ja vihreän sävyjen valokuvaaminen on haastavaa, ainakin kännykkäkameralla. Kokeilin aika monenlaisia taustoja. Päädyin siihen, että märkä sorapiha taustana toimii paremmin kuin sininen kangas. Sinisellä taustalla kintaiden oikea puoli ja yllä harmaalla taustalla kintaiden kääntöpuoli. Vihreän värin vaihtelu ei kääntöpuolella paljon erotu luonnossakaan ja valokuvassa näköjään vielä vähemmän. Värit ovat muutenkin jonkin verran vääristyneet näissä kuvissa. Seuraavaksi pitäisi opettella kuvankäsittelyä ja valokuvausta oikealla kameralla.




Pääsin tässä mallissa myös vähän parantamaan ensimmäisten ontelokintaiden aavistuksen huonoa peukalon sijoittelua.




Aiemmin olen käyttänyt kirjoneulemallien suunnittelussa ruutupaperia ja lyijykynää, mutta tämän suunnittelutyön myötä päädyin siihen, että Excel on vallan loistava työkalu. Aika monta versiota jouduin tekemään ennen kuin sommittelu tuntui toimivalle ja erityisesti siinä oli tietokoneesta tällä kertaa iso apu vastoin vanhaa viisautta "Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?". Sommittelussa sain   arvokasta palautetta äidiltä, jolle kuvia väliversioista läksi suunnitteluprosessin aikana useita.

Kukat jouduin lopulta tekemään silmukoimalla, sillä onteloneuleella kolmen langan kuljettaminen samalla kerroksella ei ainakaan vielä onnistunut. Neuleesta tuli liian paksu ja epäsiisti.




maanantai 16. marraskuuta 2015

Onteloneulekintaat

Käsityökoulun neulontajaksolla opeteltiin onteloneulontaa. Ihan uusi tekniikka minulle. Aina on kiehtovaa opetella uusia asioita. Aluksi aika hidasta, mutta aika pian alkoi sujua. Tykkäsin kovasti.

Ensimmäiset ontelokintaat valmiina. Oranssi lanka on muuten itse mikrossa reaktiiviväreillä värjättyä. Musta ja tummanvihreä lanka Nallea, vaaleanvihreä jotain mukavan pehmeää Snurresta ostettua sukkalankaa, jonka vyöte on ehtinyt jo kadota. Puikot 2,5.



Alla vasen kinnas kuvattuna päältä päin ja oikea kämmenpuolelta.



Kintaiden kääntöpuoli.



Ja vielä vertailun vuoksi toinen oikein ja toinen nurin päin. Käyttäjä voi tilanteen mukaan päättää, kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli.


Opettajamme Leena on tehnyt onteloneulonnasta hyvät ohjeet omaan blogiinsa http://leenaneulooontelona.blogspot.fi/. Itse aion jatkossa neuloa kaikki kirjoneulekintaat ontelona. Ovat yksinkertaisia kintaita lämpimmämmät ja mukavat kädessä. Onteloneulonnalla saisi myös siistejä kaulaliinoja, kääntövillatakista puhumattakaan. Kunhan saan kaikki tilatut ontelokintaat tehtyä, seuraavaksi sitten villatakkia suunnittelemaan.

tiistai 20. lokakuuta 2015

LANKOJEN VÄRJÄYSTÄ REAKTIIVIVÄREILLÄ






Jo muutama vuosi sitten Ihana-lehdessä (jota luen kirjastossa) oli juttu villalankojen efektivärjäyksestä. Kuvat artikkelin yhteydessä olivat väreiltään herkullisia. Nyt vihdoin sain kokeiltua.

Ja kumma kyllä: samanaikaisesti  serkku 300 km:n päässä oli kokeillut myös mikrovärjäystä!


Mitäs värejä siellä Etelä-Suomessa käytettiin? Täällä Keski-Suomessa käytin kuopiolaisen Emo-värin reaktiivivärejä.



Novitan Nalle-langasta neulotut valkoiset sukat nuhjautuivat  todella nopeasti. Jotain tarttee tehdä.



Revontuliväritys. Parempi kuin kauhtunut valkoinen. Tässä näyttävät vähän pellesukilta...



Kokeilulankoja. Novita- Nallea.



Levitin väriä ruiskulla. Pensseli voisi olla todellakin kätevämpi.
ja sulloin langat muovipusseihin ja pussit mikroon.




Harmaa ja vaaleanpunainen pohjaväri - aika hyviä punaisia!


Vasemmalla purkulankaa (alunperin valkoista) (A)Liisan sisaren, Maija-tädin noin 20 vuotta? sitten neulomista supersuurista kintaista. Aion käyttää sen kirjoneuleen kuviovärina kintaissa mustan langan kanssa. Oikealla ihan uutta valkoista Nallea , ehkä siitä tulee sukat.























keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Mikrovärjäystä

Viime viikonloppuna pääsin kokeilemaan käsityökoulussa lankojen värjäystä mikrossa reaktiiviväreillä. Todella kiehtovaa puuhaa, ja helppoa. Edes syödä en päivän aikana muistanut. 

Ensin langat kastellaan kädenlämpöisessä vedessä, johon on sekoitettu etikkaa (2l vettä ja 1rlk etikkaa). Pöydälle levitetään pala mikronkestävää kelmua ja kasteltu lanka nostetaan kelmun päälle. Reaktiivivärit sekoitetaan etikkaveteen erillisiin kippohin. Sitten vaan pensseli käteen ja lankaa maalaamaan.






Maalattu lanka kääritään kelmuun.



Kelmutetut langat laitetaan mikron kestävään rasiaan pienen vesikipon kanssa. Lankoja pidetään mikrossa täydellä teholla ensin 3 minuuttia ja sen jälkeen puoliteholla toiset 3 minuuttia. Lopuksi langat huuhdellaan, ensin kuumalla ja vähitellen vettä viilentäen, jotta langat eivät huovutu.



Laaduntarkkailijakin on tyytyväinen punasävyisten lankojen värjäystulokseen.



Päivän päätteeksi tein kokeiluja keltaisella ja sinisellä. Tätä värileikkiä olisi voinut jatkaa loputtomiin.










tiistai 6. lokakuuta 2015

Lankojen värjäystä kasviväreillä

Kasvivärjäyskurssipäivä alkoi kasvien keräilyllä. Sekoitukseen kerättiin ainakin nokkosta, pietaryrttiä, raparperin lehtiä, siankärsämöä, kanadanpiiskua ja koivunlehtiä. Saattaa olla että jotain muutakin tuli kerättyä...



Pata porisemaan ja kasvikset kuumaan veteen.






Sinipuulla värjättyjen lankojen pesuvedet.



Värjäyskokeilu, jossa vyyhdillä olevien lankojen ympärille ensin sidottu tiukasti kalalankaa muutamaan kohtaan ja sen jälkeen vyyhti kiedottu nippuun.







Alla väriaineet vasemmalta lueteltuna; värireseda, aamulla kerätyistä luonnonkasveista tehty sekoitus, krappi, solmukokeilu krapilla värjättynä. Oikella kurssin jälkeen aurinkovärjätty lanka.



Vasemmalla sinipuulangat ja oikealla kokenillit, jotka värjäilin kurssin jälkeen itse.




keskiviikko 30. syyskuuta 2015

OVIVERHO




Illat pimenevät ja verhot tulevat tarpeen kun sisällä palaa valot. Olen vuosia miettinyt, että kuinka noita kauniita vanhoja suvun naisten käsinvirkkaamia pitsejä voisi laittaa esille.





Päätin vaan rohkeasti katkaista pitsit sopivan mittaisiksi, vaikka vähän hirvittikin niitä leikellä. Mietin verhoa tehdessä sukuni taitavia käsitöitä tehneitä naisia. Todella taitavaa ja pikkutarkkaa työtä.






Tässä on varmaan niin Aliisa-mummini, kuin oman äitinikin virkkaamia pitsejä. Ja kenenkähän kaikkien muiden? 









sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Aurinkovärjäyskokeilun lopputulos

Ihan ei mennyt kolme viikkoa sitten aloitettu aurinkovärjäyskokeilu suunnitelman mukaan. Viikko sitten nesteen pinta oli kevyen homekerroksen peitossa, vaikka yhtään en ollut purkkia availlut. Luultavasti nestettä oli liian vähän tai sitten olisi pitänyt jollain tavalla kevyesti painaa lanka kokonaan veden alle. Sain neuvoksi kuumentaa purkin vesihauteessa 60 asteeseen, mutta en sitten enää malttanut odotella, vaan avasin purkin ja otin langan pois.


Pesemättömänä ja märkänä lopputulos  vaikutti ihan lupaavalle, vaikka pienoinen pettymys olikin se, että upea punainen kokenilli ei ollut yhtään tarttunut lankaan. Lanka oli kokenillin kohdalla melko hailakka. Oletan tämän johtuvan siitä, että aluna ei ollut laskeutunut pohjaan asti. Ensi kerralla puretan langan ennen värjäystä.

Pesun jälkeen lanka näytti vedessä märkänä vielä paremmalle.



Mutta kuten arvata saattoikin kuivana värit muuttuivat paljon vaaleammaksi, kuvassa tosin näyttävät kyllä kirkkaammalta kuin luonnossa.





maanantai 31. elokuuta 2015

KYLPYHUONEEN LATTIA LUONNONKIVISTÄ


Näin eräässä vessassa lattian, joka oli tehty luonnonkivistä. Siellä oli lattialämmitys ja se tuntui ihananalta paljaille jaloille! Sen jälkeen olen haaveillut luonnonkivilattiasta ja nyt uuteen kylppäriimme päätimme toteuttaa sen. Rautakaupasta löytyi mukavia valmiita verkko"laattoja".








Suihkukopin, lavuaarin ja pesukoneen alle laitoimme tasaista kaakelia.







Saumauslaastin kanssa sählätessä meinasi uskonpuute iskeä - niin hankalaa oli sen pois saaminen kivien välistä.



Lopputulokseen  olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Joskus tulevaisuudessa on tarkoitus vielä tehdä mosaiikkia seinää...





SUOJAKOTELO TABLETILLE


Uusi tabletti tarvitsi suojakotelon. Googlailin ideoita ja päädyin tekemään sen vanhasta retkipatjasta, kirjankansipahvista ja kangasvarastosta löytyneistä kankaista.









Mittailin tehdessä sopivia mittasuhteita . Vetoketjupaininjalka oli hyvä apu ommellessa.




Pelkkä kuminauha ei pitänyt tablettia riittävän hyvin paikoillaan, joten laitoin lisäkiinnikkeeksi tarranauhaa. 20 cm liimattava tarranauhaa olikin ainoa, jonka jouduin ostamaan (1,50€). Kaikki muu löytyi taas kotoa. 







Kansiosaan jätin pienen raon, jotta tabletin saa pystympään asentoon.




Tässä asennossa on helpompi kirjoittaa.